In Hell on Van Dammen uudempaa tuotantoa, josta huomaa toimintaelokuvien kehityksen vuosien varrella. 80-luvun Van Damme -tuotteissa väkivaltaiset taistelukohtaukset olivat pääasia. 90-luvulla piti tunkea joku taistelukohtauksia hidastava typerän kliseinen juoni, mutta niissäkin oli mukana se toimintaleffoihin tarvittava tunnelma. 2000-luvulla toimintaelokuvat ovat muuttuneet paljon synkemmiksi, juoneen panostetaan enemmän ja tappelut vain palvelevat juonta, kun 80- ja 90-luvulla asiat olivat toisinpäin. In Hell onkin enemmän väkivaltainen vankiladraama kuin puhdas toimintapläjäys, mutta Van Damme -faneille leffa on kuitenkin yhä täyttä herkkua.
Juonesta on sepustettu jo tuossa alhaalla, niin turhaan sitä enää on kerrata kokonaan. Van Damme siis esittää Kylea, joka joutuu venäläiseen vankilaan, jossa hän joutuu olosuhteiden pakosta tappelemaan. Yleensä Van Damme -leffoissa väkivallasta on tehty viihdyttävää, nyt se on enemmänkin yököttävää. Venäläiset pahoja, amerikkalaiset hyviä -asetelma on aika typerä, mutta tällaisessa leffassa se toimii. Ringo Lam ohjaa aasialaiseen tapaansa ja onnistuu aika hyvin. Kyseessä on ehdottomasti paras näistä kolmesta Van Damme ja Ringo Lam -yhteistöistä (kaksi ensimmäistä ovat Maximum Risk ja Replicant).
Vankilakuvauksena In Hell ei ole mikään erikoinen. Psykologisessa jännityksessä se ei voita raastavaa Keskiyön pikajunaa, pakokuvausten ykkönen on edelleen legendaarinen Papillon, ystävyyskuvauksena ei tietenkään päästä mitenkään Shawshank Redemptionin tasolle eikä tunnelma ole niin hieno kuin Vihreässä mailissa. Kuitenkin yllättävän laadukas draamafilmi, kun otetaan huomioon, että pääosan vetää Van Damme. Näyttelijäsuoritukset eivät ole mitään erikoisia eikä hahmot ole ikimuistoisia, mutta Van Damme vetää varsin voimakkaan roolisuorituksen, vaikka vieläkin jätkä on parempi tappelija kuin näyttelijä.
In Hellin käsikirjoitus on taas aika heikko, paljon olisi ollut parannettavaa, mutta Ringo Lam on saanut kokoon ihan hyvän vankilakuvauksen. Meininki on sen verran karua ja eräät kohtaukset jopa yököttävän väkivaltaisia, että herkimpien katsojien kannattaa valita sunnuntaiaamun piristäjäksi joku muu leffa. Keskitason pätkä, joka on kuitenkin suuri parannus Van Dammen kahteen edeltävään teokseen (umpisurkea The Order ja haukuttu Vaara kulkee kiskoilla).
