Hayao Miyazaki on saanut osakseen monenlaisia kehuja, harvemmin haukkuja. Ennen Henkien kätkemää ja Prinsessa Mononokea Miyazaki tehtaili Totoro-nimisen animaation, joka on tietynlainen pohjatyö hänen myöhemmille animaatioilleen.
Totoro (1988) on kertomus kahdesta siskoksesta, joiden äiti on hoidettavana sairaalassa. Isänsä kanssa he muuttavat uuteen kylään. Uusi talo ja sen pihapiiri ovat täynnä aika ajoin esiin viuhahtavia asukkeja, joihin Satsuki ja Mei tutustuvat nukkuessaan ja leikkiessään.
Erikoista Miyazakin töistä tekee tapa käsitellä mielikuvitusta – sitä on tarjolla vinhaan tahtiin oman itsensä vuoksi, mutta kaikessa yliluonnollisessa on myös vertauskuvallinen pohjansa. Lapsille Totorossa riittää paljon jännitystä ja löytämisen iloa, vaikka vertauskuvat menisivätkin ohi.
Ainoa valituksen aihe löytyy roolihahmoista. Aikuiset ovat liian hyviä ja lapset liian lapsellisia. Vaikeus kuvata lapsia luonnollisesti on aikuiselle aina yksi suurista esteistä ja tässäkin tapauksessa siskokset tuntuvat liian yksioikoisilta kikatus- ja itkutehtailta.
Vaikka Totoro valmistuikin jo vuonna 1988, ei animaation laadusta löydy hävettävää. Kuvat ovat yhtä selkeitä ja kauniita kuin monen miljoonan dollarin nykytuotannoissa. Japanilaisanimaatio on suomalaisille jo siitäkin tuttu, että samanlaista tyyliä käytettiin myös ikisuosikki-Muumeissa.
nimimerkki: Martin van Wetten
