Italialainen komedia miehestä, jonka vaimo on odottamassa vauvaa, kuulosti aluksi aivan hirveältä idealta, mutta silti jostain tuntemattomasta syystä vaivauduin television eteen, kun sieltä tuli juuri tuota juonirakennetta käyttävä elokuva Huhtikuu. Ohjaaja Nanni Morettin ympärille on Euroopassa kehittynyt jonkinlainen ”morettismia” fanittava ihmislauma, mutta läheskään kaikkiin eivät hänen elokuvansa ole uponneet. Tämän takia aloin katsoa elokuvaa varauksella, mutta sehän pääsikin sitten yllättämään äärimmäisen positiivisesti.
Elokuvassa kaikki näyttelijät esittävät itseään, mikä tuo hahmoihin mukavasti syvyyttä, sillä Moretti ei ole onnistunut vesittämään ideaa, jonka niin monet ohjaajat ovat kädettäneet aivan totaalisesti. Morettin vaimo, Silvia, odottaa esikoistaan samalla kun Moretti itse yrittää ohjata dokumenttia Italian poliittisesta tilanteesta Berlusconin voitettua vaalit. Ohjaaja ei vaan pysty keskittymään itse dokumenttiin sitten millään, kun lapsi syntyy hetkenä minä hyvänsä ja ajatukset liikkuvat täysin kohta syntyvässä pikku Pietrossa. Silloin kun Moretti ei ajattele Pietroa, pyörii hänen mielessään tanssivasta sokerileipurista kertova musikaali, jonka tekemisen hän joutui keskeyttämään, kun hän otti dokumenttiprojektin vastaan. Muutenkaan Morettia ei tunnu tavallisena ihmisenä kiinnostavan Italian politiikka minkään vertaa.
Pätkä luokitellaan kaikkialla komediaksi, mutta jos odottaa jatkuvaa lattialla kieriskelemistä ja vatsalihasten kramppaamista, kannattaa Huhtikuu kiertää kaukaa, sillä elokuvan huumori on enemmänkin sellaista, joka hetkittäin nostaa hymyn suupielille, muttei tiputa katsojaa totaalisesti missään vaiheessa ellei ihan loppua lasketa. Muutenkin leffan huumori on ennemminkin älykästä sorttia ja osaksi jopa satiirista. Huumoripuolella ei siis ole mitään valittamista kunhan tietää millaista elokuvaa on lähtemässä katsomaan, eikä odota jonkinsorttista kreisikomediaa.
Näyttelijät ovat äärimmäisen luontevia rooleistaan ja onnistuvat tekemään hahmoistaan erittäin eläväisiä. Italian kieli tuo tähän vielä oman lisänsä ja hahmot ovatkin paljon tunteikkaampia kuin tavallisissa Hollywood-elokuvissa. Myös kuvauksellisesti kaikki on kohdallaan ja Italian komeita maisemia on ilo katsella. Musiikkipuolikin on kaikin puolin kunnossa, eikä suuria valittamisen aiheita löydy.
Huhtikuu on erittäin piristävä 80-minuuttinen saapasmaasta. Pituudella sitä ei ainakaan ole pilattu ja sen kahlaakin erittäin mielellään läpi ilman minkäänlaista tylsistymistä. Elokuva sisältää myös mietteitä politiikasta tavallisen, siitä mitään ymmärtämättömän, ihmisen näkökulmasta. Lopussa katsojille tarjoillaan vielä elämänohje, joka on hyvä muistaa. Näyttelijät ovat hyviä ja elokuvalliset arvot pelaavat muutenkin edukseen. Huhtikuu jättää todella hyvän maun suuhun.
nimimerkki: Nosoki
