Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? Alice Hyatt taisi miettiä moista jo ennen kuin suomalaisilla radiokanavilla kummasteltiin samaa kysymystä. Alicella, Scorsese-leffan päähenkilöllä, on nimittäin erittäin mainio taipumus vetää magneetin lailla luokseen kaikki ne törkeimmät nyrkinheiluttajat – ja siitä tarinasta Alice ei asu enää täällä repii selviytymisvoimansa.
Vuonna 1974 valmistunut elokuva esittelee Scorsesen ihmissuhdedraamapuolen. Tuloksena on hidas, realismia henkivä tarina miehensä kuoltua yksinhuoltajaksi jääneen naisen elämästä. Elämänsä vireessä 70-luvun alussa ollut Ellen Burstyn tulkkaa Alicea takuuvarmasti, kyyneliä säästämättä. Naisen ristiriitaisuuksia täynnä oleva rakkaus kaltoin kohtelevaan mieheen tuodaan esille siinä sivussa vähintään viiltävästi.
Laahaava leffa pitää puolittain yllä jännitettä siitä, että löytääkö elämän kolhima nainen lopulta sen oikean. Onneaan koittavat mm. Harvey Keitel sekä country-piirien paha partasuu
Kris Kristofferson.
Parasta tässä taksikuskia edeltäneessä Scorsese-leffassa ovat projektissa myös luovana johtajana toimineen Burstynin antautuminen rooliinsa sekä alkutakauman The Wizard of Oz -viitteet. Yhtälailla pikkupiristeenä toimivat Burstynin ja lyhyen lapsitähtiuran tehneen Alfred Lutterin esittämän Tommy-poitsun hassuttelut. Siihenpä se sitten jääkin. Nice selviytymistarina.
