Jeah, Elvis elää! Tätä mieltä on David Winklerin viihteellinen ja koskettava draama, jossa vanhentunut ja tunnistamaton rock ‘n’ rollin kuningas yrittää päästä käymään Gracelandissa syntymäpäivänään. Masentunut, nuori autoilija poimii liftaavan kunkun kyytiinsä, ja näin alkaa uskomaton matka Elvis Aaron Presleyn kanssa. Matka on pitkä ja sen aikana täysin erilaiset matkaajat oppivat paljon asioita sekä itsestään, toisistaan kuin noin elämästä yleensäkin. Rakkauttakin on ilmassa, kun peliin saadaan mukaan nuori ja kaunis Marilyn Monroe-lookalike.
Jos mietitään näyttelijää esittämään Elvistä, niin tuskinpa kovin monelle tulee ensimmäisenä mieleen Harvey Keitel. Mies on kuitenkin tunnetusti mahtava luonnenäyttelijä, ja todistaa nyt, että fyysinen yhdennäköisyys ei ole niin tärkeää, kun ukko vetää roolin niin saakelin uskottavasti. Vaikka Johnathon Schaeh (miehen vanhempien on täytynyt vihata poikaa, kuka voisi antaa perilliselleen nimeksi Johnathon? Jeesus…) ei olekaan yhtään huono osassaan,ja Bridget Fonda on jopa oikein hyvä omassa roolissaan, on Matkalla Gracelandiin silti täydellisesti Keitelin show. Pisteet sille suunnalle.
Kyseessä on siis hieno, lämminsydäminen ja elämänmakuinen road movie, joka jättää erittäin positiivisen yleisfiiliksen. Yksittäisiä, upeita kohtauksia ja repliikkejä leffassa on vaikka muille jakaa, ja alku sekä loppukohtaukset ovat loistavasti yhteensidotut, näin se ympyrä sulkeutuu. Niin kaunista ja tavallaan haikeaa, mutta silti positiivista. Vaikka synkistelykin skulaa usein meikäläiselle, välillä tällainen toimii kuin häkä. Hemmetin hyvä leffa, ja kun elämä joskus painaa, stressi pukkaa päälle tai joku väittää teille, että Beatles kehitti rockmusiikin, virnistäkää ja muistakaa tämä: “Remember the King!”
