Akira Kurosawa oli yksi maailman parhaista ohjaajista ja hänen elokuvansa ovat varmaankin jokaiselle vähänkin enemmän elokuvista tietävälle tuttuja. Miehen elokuvat ovat erittäin korkeatasoisia, eikä Köyhän Pikajuna tee tässä poikkeusta.
Köyhän Pikajuna kertoo japanilaisen slummikylän karusta elämästä. Kylä on todella ankea paikka elää, mutta sen asukkaat ovat sopeutuneet kurjuuteen mielikuvituksensa avulla. Eräs nuori mies ajaa mielikuvituksellista raitiovainua, juopot vaihtelevat vaimojaan, vanha mies auttaa rikollisia ryöstämään itsensä ja niin edelleen. Koko elokuvan suurin erilaisuus lähes jokaiseen elokuvaan verrattuna on se, että Köyhän Pikajunassa ei ole varsinaista eteenpäin kehittyvää juonta. Elokuva keskittyykin vain kuvaamaan kyläläisten elämää, eikä mitään kovin suuria tapahtumia sen aikana pääse sattumaan.
Elokuvan hahmot ovat todella värikkäitä ja mielenkiintoisia persoonia. Mielikuvitusraitiovaunua ajava, henkisesti jälkeenjäänyt poika kerää katsojan sympatian puolelleen heti alkuvaiheessa. Juoppojen vaimonvaihto on hupaisaa katsottavaa, ja vanhuudenhöperö mieslääkäri tuo kyläläisille toivoa. Kuitenkin suosikikseni nousivat elokuvan aikana vanhassa rättisitikassa asuvat mies ja hänen pieni poikansa. Mies rakentaa mielikuvitustaloa ja kysyy siihen aina neuvoa pojaltaan. Elokuvan hahmot ja juoni voivat kuulostaa aluksi idioottimaiselta, mutta se paljastuukin koskettavaksi kuvaukseksi slummien karuudesta ja ihmisten toivosta. Ainahan on mahdollisuus parempaan.
Elokuvaa on sanottu monessa paikassa Kurosawan huonoimmaksi, mutta minä olen kyllä eri mieltä. Köyhän Pikajuna on todella hyvä elokuva, jonka suurimmaksi ongelmaksi nousee kuitenkin hahmojen paljous. Parin hahmon tarinat pois jättämällä kyseessä olisi ehkä hieman tiiviimpi paketti, sillä nyt hieman yli kaksituntiseksi venyvä elokuva laahaa hieman keskivaiheilla. Kuitenkin Kurosawan ohjaus on huippuluokkaa ja näyttelijät hoitavat työnsä kunnialla.
Köyhän Pikajuna on aivan erilainen kuin mikään muu näkemäni elokuva. Pääsyynä tähän toimii elokuvan juoni ja sen kuljetus. Kuitenkin kyseessä on hieno elokuva, jossa etenkin alku- ja loppukohtaukset ovat ikimuistoisia. Suosittelen lämpimästi jos aasialaiset leffat kolahtavat.
nimimerkki: Nosoki
