Harry Brown (Sir Michael Caine) on leskimies. Alue millä hän asuu on aika rikollinen. Yhtenä iltana hänen ystävänsä Leonard (David Bradley) joutuu henkirikoksen uhriksi. Poliisi suunnalta juttua tutkii komisario Frampton (Emily Mortimer) ja konstaapeli Hicock (Charlie Creed-Miles). Pohjois-Irlannissa palvellut ja epämukavia asioita nähnyt vanhus alkaa tehdä omaa tutkimustaan ja pääseekin jutun jäljille.
Juoniskenaarion perusteella [I]Harry Brown[/I] on [movie]Väkivallan vihollinen[/movie] äärimmäisen epäuskottavalla skenaariolla, mutta niin onneksi ei ole. Daniel Barberin ohjaustyö tuo esiin alueen epätoivoisuuden ja kuvauksesta vastaava Martin Ruhe taltioi miljöötä rumentavat graffitit ja kylmyyden ehdottomalla rehellisyydellä. Lisäksi elokuvan kuvaama väkivalta on yhtä kylmää ja rumaa kuin sen miljöö ja siitä löytää vakuuttavan lauman kelmeitä räähkiä ja nilkkejä. Elokuva käynnistyy lisäksi erittäin hitaasti ja rakentaa nimihenkilön täydellisen uskottavaksi elokuvahahmoksi jonka menneisyys on epämääräinen, mutta tarpeeksi tarkka pelaamaan katsojien mielikuvituksen kanssa. Hyvän aloituksen jälkeen se varsinainen juoni jää kylläkin melkoisen raakilemaiseksi, joten kaikki ei ole täydellistä.
Sir Michael Caine [U]on[/U] Harry Brown ja Harry Brown on mies joka on elämänsä aikana kokenut monia epämiellyttäviä asioita. Vaimonsa kuoleman myötä hänen persoonansa palaa siihen mikä on harjoituksella tullut refleksiksi ja jopa keuhkolaajentuman ruhjomassa vanhuksessa on ytyä. Hän ei halua elää pelossa ja hänellä on jopa kylmä havainto silloisen Pohjois-Irlannin ja nykyhetken väliltä. Emily Mortimer ja Charlie Creed-Miles ovat leffan poliisiduo joista toinen on intuitiivinen ja toinen enemmän ohjeita noudattava. David Bradley tekee lyhyen, mutta riipaisevan suorituksen miehenä joka pelkää ja ei ole yhtä tottunut toimimaan sen kanssa. Näyttelijät ovat pieniä sivurooleja myöten erinomaisia ja ansaitsevat täydet pisteet.
Äärimmäisen melankolinen elokuva ei osoittele sormella mihinkään suuntaan, sillä poliisilaitos osoittautuu päteväksi ja yksittäinen pyssynheiluttaja on yksi ihminen joka on aivan yhtä altis virheille ja vammoille kuin kuka tahansa muukin. Loppujen lopuksi Harry Brown ei ollut ainoa taho joka rauhoitti alueen – sen teki poliisi ja vain poliisin avulla se pysyy rauhallisena. Pelkistetty vigilante-leffa ja poikkeuksellisen raa’an väkivaltainen ja realistinen käsittelyltään. Genrensä huippua ja siinä sivussa se on myös herkkä, rehellinen ja osoittelematon henkilökuva yhdestä murtumattoman lujasta miehestä jonka tappavien käsien takana asuu lempeä sielu.
