Jonathan on keräilijä, jonka seinälle on päätynyt sukulaisten omaisuutta vanhoista matkalipuista tekohampaisiin asti. Hän on myös kiinnostunut sukunsa historiasta ja etenkin siitä tilanteesta, jossa suku pääsi jatkumaan, eikä pysähtynyt Ukrainaan. Siellä Jonathanin isoisä pääsi Augustine nimisen naisen avustuksella pakenemaan natseja Toisen Maailmansodan aikaan. Nyt Jonathan haluaa lähteä katsomaan onko Ukrainassa jäljellä ketään, jota voisi kiittää tästä suuresta teosta. Miestä vastassa on Alex (Hutz) ja hänen isoisänsä, jotka pitävät yllä firmaa, jonka tarkoitus on etsiä juutalaisten sukulaisia Ukrainasta. Sokea, autokuskina toimiva isoisä vaatii reissuun mukaan vielä koiransa, joka toimii ”näkevänä silmänä”.
Liev Schreiber on tehnyt suhteellisen tasaisen esikoisohjauksen, paikoitellen tahti oli vähän liiankin verkkainen, ja joihinkin elementteihin jämähdetään liian pitkäksi aikaa, mutta lopputulos on kuitenkin kaunis ja koskettava. Ei niin kepeä miltä aluksi saattaa näyttää, muttei myöskään kohtuuttoman synkkä, valoa löytyy nimen lisäksi muualtakin.
Kaikki valaistuu on omaperäinen road movie. Auton kyytiin on pakattu persoonallisia hahmoja, jotka ovat oikeasti kiinnostavia, sillä heissä on muutakin kuin kummallinen ulkokuori. Elijah Woodilla on taas päärooli-statistin rooli. Hän on elokuvan keskiössä ja kuitenkin muut hoitavat näyttelemisen, hän vain pyörittelee silmiään. Se ei kuitenkaan haittaa. Eugene Hutz on yllättävän hyvä Alexin roolissa. Hänen hahmonsa vie tarinaa mukavasti eteenpäin. Oleksandr Choroshko Alexin isoisänä oli myös aika pakkaus, yhdessä koiransa kanssa. Koiraelementti toimiikin tässä elokuvassa, eikä tunnu pakotetulta. Leffassa on ymmärretty kiinnostavan elokuvan perusainekset: kiinnostavat hahmot joiden välille kehittyy kitkaa yleensä riittää, ja jos tarina on vielä kunnossa voidaan päästä pitkälle.
Hauskoja tilanteita löytyy muun muassa erilaisten kulttuurien yhteentörmäyksistä. ”Ei kukaan voi pelätä koiria”, tuumaa Alex, kun Jonathan ei suostu nousemaan saman auton kyytiin Sammy Davis Jr. Jr. -hurtan kanssa.
Minkään elämää suuremman teoksen edessä ei olla tällä(kään) kertaa, mutta keskivertoa paremman esikoisteoksen kylläkin. Elokuvassa on ollut ideaa, sekä oikea tarina, joka on ansainnut tulla kerrotuksi. Maininnan arvoinen on myös elokuvan kuvausjälki. Jotkut tapahtumapaikat ovat suorastaan häikäiseviä, ja toisista on löydetty kauneutta kuvakulman kautta.
