Hieno ja tyylikäs western. Länsi oli melko väkivaltainen paikka.

10.4.2006 21:10

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Pat Garrett and Billy the Kid
Valmistusvuosi:1973
Pituus:122 min

Pat Garrett & Billy the Kid-elokuva on kokenut jo valmistusvaiheessaan melkoisia vastoinkäymisiä. Jo kuvausvaiheessa tunnetustikin juoppo Sam Peckinpah oli kuvausaikana useinkin kännissä, eikä kuuleman mukaan muukaan kuvausryhmän jäsenet olleet aivan selviä. Kaiken kukkuraksi tuotantoyhtiö siirsi Peckinpahin syrjään ja leikkasi koko elokuvan uusiksi. Peckinpah ei tykännyt hommasta ja elokuvakin floppasi. Onneksi myöhemmin saatiin tehtyä sellainen versio, jonka Peckinpah halusikin. Tämä näkemäni elokuva on sellainen versio, jonka Peckinpah halusi.

Sheriffi Pat Garrett (Coburn) nappaa useita rikoksia tehtailleen Billy the Kidin (Kristofferson). Billy the Kid ei kuitenkaan viihdy vangittuna ja hän tappaa kaksi apulaissheriffiä ja lähtee pakoon. Pat Garrettin täytyy sitten lähteä miehen perään. Takaa-ajon aikana sitten syntyy runsaasti ruumiita. Eikä Garrettille ole väliä, vaikka Billy onkin hänen entinen ystävänsä. Kaikki vanhat ystävyyssuhteet unohtuvat.

Tämä on varsin hieno ja tyylikäs western. Sam Peckinpahille tyypillinen väkivalta tulee tässä hyvin esille. Se on erittäin rankkaa ja korutonta. Ja tällaista tyyliähän Peckinpah käytti. Asetaistelut ovat todella kiivaita ja verta ei pelätä näyttää. Villi Länsi oli kyllä todellakin hurja paikka. Myös käsikirjoitus on hyvä. Henkilöiden puheet ovat erittäin rankaa kuunneltavaa. Eipä sitä monessakaan westernissä törmää kiroileviin ihmisiin. Myös kameratyyli on varsin hienoa, vaikka kalpeneekin Sergio Leonen westernien rinnalla. Elokuva on myös mukavan hidastempoinen eikä ole kiire minnekään. Tosin tämä voi haitata nykyajan nopeisiin elokuviin tottuneita. Bob Dylanin biisit ovat sinänsä ihan hyviä, mutta jotain toisenkaltaista musiikkia olisi voitu tähän leffaan käyttää.

Myös näyttelijät ovat hyviä. James Coburn on loistava viinaan menevänä sheriffi Garrettina. Kris Krostofferson tekee hyvää työtä Billy the Kidinä. Eikä hänen hahmostaan ole tehty useimpien vanhojen westernien tapaan mitään kusipääroistoa, jonka tekisi mieli ampua heti alkumetreillä, vaan hänessä on joitakin inhimillisiä piirteitä. Oikeastaan kumpikaan elokuvan nimihahmoista ei ole sen paremmin hyvä kuin pahakaan. Molemmat vain tekevät sitä, mitä tekevät.

Arvosteltu: 10.04.2006

Lisää luettavaa