On vuosi 1934. Yhdysvallat riutuu ankaran laman kourissa. Maata piinaa myös pitkään jatkunut ankara kuivuus. Eletään synkkiä ja julmia aikoja.
Carnivalen tarina alkaa kun maata kiertävä tivoli saapuu Oklahomassa sijaitsevaan Milfayn kaupungin osaan joss he sattumalta tapaavat Ben Hawkins (Nick Stahl) nimisen nuoren vankikarkurin, joka on juuri menettänyt äitinsä. Tivoli tarjoaa nuorelle Hawkinsille oivan piilon lain kouralta joten hän päätyy näiden mukaan. Pian alkaa selvitä että Hawkins ei olekaan ihan mikä tahansa nuori. Hän omaa kyvyn parantaa loukkaantuneita ja jopa kuolleita pelkällä käden kosketuksella. Tarinan edetessä Hawkins alkaa tajuamaan hänen kykyjensä merkityksen sekä hänen suuren roolinsa tulevassa hyvän ja pahan taistelussa.
Toisaalla, Kaliforniassa Minternin kaupungissa pappi Justin Crowe (Clancy Brown) kokee pelottavan näyn nuhdellessaan kolehtivarasta. Hän alkaa pikku hiljaa oivaltamaan että hänet on tarkoitettu suuriin tekoihin ja että hän on itse asiassa “jumalan vasen käsi”.
Näin alkaa eeppinen tarina hyvän ja pahan välisestä taistelusta tässä Daniel Knaufin kehittämässä ja HBO:n tuottamassa mestarillisessa fantasia/kauhu sarjassa. Carnivale on hieno sekoitus Stephen Kingiä, Twin Peaksia, X-filesiä sekä Raamatun myyttejä.
Sarjan suurimpia vahvuuksia on sen hienot henkilöhahmot, jotka tuntuvat aidoilta ja oikeilta henkilöiltä, joiden kohtaloista alkaa sarjan edetessä oikeasti välittämään. Carnivalen värikääseen hahmokaartiin kuluu mm. tivolin pomokääpiö Samson, tämän kakkosmies entinen baseball-tähti Jonesy, kortinlukija Sofie ja hänen katatoninen äitinsä Appolinia, parrakas nainen Ruthie, sokea mentalisti Lodz, Dreyfysin “strippari” perhe sekä tivolia ohjaileva salpaperäinen “Johto”, joka oleilee omassa vaunussaan verhojen takana piilossa uteliaitten katseilta.
Näyttelijöiden työ sarjassa on upeaa katseltavaa. Jokainen näyttelijä pistää parasta osaamistaan ja huonoja suorituksia ei löydy. Etenkin Clancy Brownin tulkitsema Justin Crowe on unohtumaton kaikessa ristiriitaisuudessaan.
Carnivale on ehkä tv-historian hienoiten kuvattu sarja. Upeat laajat otokset amerikan karuista maisemista ovat hengästyttävän kauniita. Fakta mikä nousee DVD:ltä katsotuna ihan omaan arvoonsa. Sarja onnistuu luomaan hienon lama-ajan hengen joka kuvallaan. Värimailma on likaista mutta samalla eloisan värikästä.
Jef Bealin säveltämä kauniin mystinen musiikki kruunaa tunnelman täydellisesti.
Carnivalen monitasoinen tarina on myös teemoiltaan hyvinkin kunnianhimoinen, esim. kohtalon ja vapaan tahdon välinen ristiriita on yksi sarjan tärkeimmistä ja mielenkiintoisimmista teemoista. Paha voi tahtoessaan tehdä hyvää sekä hyvä pahaa.
Tarinan kuljetus sarjassa saattaa olla eräille turhankin hidasta sillä sarjan ensimmäinen kausi 12 jakson kestoltaan on oikeastaan vasta huolellista hahmojen sekä tulevien tapahtumien alustamista. Hengästyttävän toisen kauden nähneenä voin vain sanoa että Carnivalen tarina on yksi hienoimmista sekä kunnian himoisimmista mitä tv:ssä on koskaan nähty.
Mutta jos ei kärsi MTV ajan tartuttamasta keskittymishäriöstä niin sarja kannattaa ehdottomasti tarkastaa. Valitettavasti sarja päättyi (toistaiseksi) toiseen kauteen, jossa tarina saa mallikkaan päätöksen vaikka tarinaa ei olisi mahdoton jatkaa. Sarja nimittäin on alunperin suunniteltu kuuden kauden mittaiseksi.
nimimerkki: The Usher Of Destruction
