Parhaat vuodet on hieno sodanjälkeinen draama kolmesta sotilaasta, jotka yrittävät sopeutua kotioloihin. William Wyler on loistava ohjaaja ja hyvät näyttelijät lisäävät todentuntua.
Kolme miestä palaa 2. maailmansodasta kotiin Boone Cityyn. Al (Fredric March) on keski-ikäinen pankkiiri, jolla on kaunis vaimo Millie (Myrna Loy) ja kaksi lasta, Peggy (Teresa Wright) ja Rob (Michael Hall). Fred (Dana Andrews) on sodassa hyvin ansioitunut alempaan sosiaaliluokkaan kuuluva entinen apteekin työntekijä, joka päättänyt tutustua paremmin vaimoonsa Marieen (Virginia Mayo), jonka kanssa meni naimisiin hieman ennen kuin joutui lähtemään rapakon toiselle puolelle sotimaan. Homer (Harold Russell) on keskiluokkaan kuuluva nuori mies, joka on sodassa menettänyt molemmat kädet, joiden tilalla nykyään on koukut. Jokainen miehistä kokee sopeutumisen vaikeuden. Al ei enää voi suhtautua työhönsä kuin ennen sotaa, sillä nyt hän on liian inhimillinen antamaan pankkilainoja, joka ei miellytä pankinjohtajaa. Homerin on vaikea sopeutua elämään kotona, sillä asiat eivät ole enää kuin ennen. Hän pelkää tyttöystävänsä Wilman (Cathy O?Donnell) tunteiden muuttuneen ja työntää tätä po!is luotaan, vaikka Wilma haluaisi jatkaa siitä mihin jäätiin. Fred yrittää tutustua vaimoonsa ja etsiä kunnon työpaikkaa, sillä on vannonut, ettei enää palaisi entiseen työhönsä. Hän näkee pahoja painajaisia eikä Marien asenne auta lainkaan. Koska Fredillä ei ole koulutusta, hän päätyy samaan huonopalkkaiseen työpaikkaan, jossa oli ennen sotaa ja samalla hänelle alkaa paljastua millainen vain rahaa arvostava vamppi hänen vaimonsa todellisuudessa on. Kaikkea sekoittaa vielä se, että hän on rakastumassa Alin tyttäreen, Peggyyn ja tunne on molemminpuolinen.
Käsikirjoitus on erittäin hyvä ja näyttelijät sopivat rooleihinsa erinomaisesti. Vaikka elokuva on lähes kolmen tunnin mittainen, ei siinä pituus paina, sillä kerronta on niin sujuvaa, ettei ajan kulua edes huomaa. Elokuva on syvällinen ja liikuttava. Se ei ole painostavaa draamaa vaan kertomus kolmesta miehestä. Elokuva oli ehdolla kahdeksalle Oscarille ja voitti niistä seitsemän. Se voitti Oscarit mm. parhaasta miespääosasta (Fredric March), miessivuosasta (Harold Russell), ohjauksesta, elokuvasta ja käsikirjoituksesta. Omasta mielestäni ansaitusti.
Olen kuullut Dana Andrewsin iästä (36 v) valituksia, mutta ei elokuvassa kerrota minkä ikäinen Fred on, mutta olen sitä mieltä, että Harold Russell on hieman liian vanha (32 v) Homerin rooliin, mutta siitä ei ole enempää haittaa. Vuonna 2002 kuollut Harold Russell oli amatöörinäyttelijä, joka oli oikeasti menettänyt molemmat kätensä räjähdyksessä eikä hän esiintynyt kuin kolmessa elokuvassa. Masentava fakta tästä elokuvasta on se, että kaikki sen pääosan esittäjät ovat kuolleet (lisäksi melkein kaikki sivuosan esittäjät), viimeisimmät olivat Teresa Wright ja Virginia Mayo, jotka lähtivät keskuudestamme tämän vuoden alkupuolella.
nimimerkki: LeffaPopcorn
