Matti Ijäs on ehkäpä Suomen paras ja eräs arvostetuimmista elokuvaohjaajista. Arvostusta hän on saanut kriitikoilta ja yleisö on ottanut hänen taideteoksensa lemmikeikseen. Suomalainen jurous, absurdi huumori, terävä dialogi, inhimilliset henkilöhahmot ja tunteiden aitous ovat löytäneet ihailijansa. Leffasta toiseen Ijäs porskuttaa samanlaisella hyvin tunnistettavalla tyylillä. Vaikka tämä itseoppinut mestari onkin arvostettu taiteilija, niin hänen suurimmat ansiot löytyvät television puolelta. Siellä hän on tarjoillut monta noin tunnin kestävää elämän oppituntia vauhtiin leffa per vuosi. Katve jatkaa hänen TV-elokuviensa laadukasta linjaa olleen jälleen pieni suuri tarina. Ijäkselle tyypillisesti kyseessä on kasvukertomus ja eräs parhaita suomalaisia nuorisokuvauksia.
Tällä kertaa Ijäs esittelee katsojilleen kolme lukiossa opiskelevaa kaverusta, jotka ovat tunteneet toisensa jo pienestä pitäen. Koittaa kesäloma ennen abivuotta, milloin kolmikko lähtee interrailaamaan. Tai ainakin yrittää lähteä. Mutkia tulee matkaan ja junasta myöhästytään kerta toisensa jälkeen, niinpä he päätyvät lopulta hengailemaan pelkästään lähimetsään. Hienot elämykset vaihtuvat pohdiskeluun elämän tarkoitukseen. Aikuistuminen koittaa, mutta pojat eivät välttämättä ole valmiita siihen. Jokainen heistä kaipaa läheisyyttä ja jonkinlaista kontaktia vanhempiinsa tai tyttöystävään. Ijäs käyttää jälleen huumoria tehokeinona tarkastella asioita saaden kokoon lopulta ajatuksia herättävän ja vakaan kokonaisuuden.
Pietron äiti kuvataan pojastaan vieraantuneena, eikä osaa kommunikoida hänen kanssaan. Pietro kaipaa Kreikassa asuvaa isäänsä, jota “ei ole koskaan tavannut”. Tämä on vieraannuttanut äidin ja pojan ajan myötä toisistansa. Rami sen sijaan kaipaa kuollutta äitiänsä, jonka tilalle isä on ottanut uuden naisen, mikä on tuhonnut Ramin suhteen porukoihinsa. Isälleen katkera poika karkaa ilman lupaa Euroopan reissulle, mutta hän ei voi kuitenkaan kieltää välittävänsä isänsä mielipiteistä. Larella on ollut jo pitkään suhde tyttöystäväänsä, mikä katkeaa matkalle lähdön jälkeen erään tekstiviestin kautta. Lare ihmettelee outo tilannetta, kun toiset mietiskelevät suhdetta vanhempiinsa lämpimällä kaipauksella sekä pinttyneellä katkeruudella. Osansa tarinassa on myös viemärissä asustelevalla miehellä, jota esittää mainio sivuosien tulkitsija Pekka Valkeejärvi. Nuoret näyttelijät Antti Lang, Ylermi Rajamaa ja Lauri Tilkanen ovat vähän jäykkiä, mutta silti heissä on jotain lahjomatonta aitoutta, jossa pieni näyttelemisen ujous osoittautuu tehokeinoksi.
Alkuun leffaan on vähän outoa päästä sisälle. Tuntuu, että dialogi takkuaisi ja kerronta tökkisi, mutta kun leffan makuun pääsee ja tyyliin tottuu, niin pläjäys vie täysillä mukaansa. Dialogi pitää sisällään jälleen hienoja heittoja, vaikka ei kuulukaan Ijäksen ikämuistoisempiin. Käsis rönsyilee kivasti ja elämänmakuinen absurdius viehättää koko keston ajan. Ijäs on osannut aina käyttää kerronnallista symboliikkaa hienosti hyväkseen, minkä vuoksi tyhmempikin tajuaa leffan pointin, mutta fiksumpi voi halutessaan pohtia päänsä puhki löytämättä silti täydellistä vastausta. Teemoina ovat tällä kertaa kasvaminen, luopuminen, ihmissuhteiden toiminta ja elämän pakeneminen. Katsomiskokemus tuntuu aina vain paremmalta leffaa myöhemmin miettiessä uudelleen ja uudelleen. Sympaattinen kertomus toimii pohjana varsin herkulliselle teokselle, joka ei kuitenkaan Ijäksen cv:ssä näytä mestarilliselta. Laadukasta kotimaista draamaa, mutta filmissä on kuitenkin välipalan tuntua. Mukavan kesäinen filmi on kuin nuorten versio legendaarisesta Katsastuksesta, vaikka onkin ihan omanlaisensa teos.
Hienointa Katveessa on, että tällaista näkee suomalaisessa elokuvatuotannossa! Että edes joku vaivaantuu tallentamaan puhdasta taidetta elokuvan muotoon tavoittelematta taloudellista voittoa. Osoitus siitä, että joku luottaa suomalaisten vielä arvostavan taiteen merkitystä ja älyn käyttöä. TV on tarjonnut jo pitkään suomalaisille elokuvantekijöille todellista näytönpaikkaa ja toivotaan, ettei lopetakaan sen tarjoamista.
