Kaiken hehkutuksen ja ylistämisen siivittämänä astelin kylmänä syysiltana leffateatteriin nauttimaan IMDB-nettisivustolla top-3 arvosteltua Yön Ritaria. Täytyy myöntää, että mitään elokuvaa en ole alkanut katsomaan näin suuret odotukset takanani. Batman Begins ei sytyttänyt allekirjoittanutta alkuunkaan, joten miten samat tekijät olisivat voineet yhtäkkiä loihtia jotain, mikä on kaikkien elokuvanystävien huulilla? No, sen he joka tapauksessa tekivät.
Juoni on peruskauraa: Batman vs. arkkiviholliset, mutta pitkän pituutensa ansiosta leffaan on onnistuttu sirottelemaan Jokerin ja Kaksinaaman historiasta asioita, jotka ainakin meikäläisen tiedoista puuttuivat. Eikä juoni tällä kertaa ole sieltä kaikkein tylsimmästä päästä, hienoa että sarjakuviin perustuviin leffoihinkin jaksetaan tehdä mielenkiintoisia kässäreitä.
Vaikka kyseessä on Batman-elokuva, Heath Ledgerin näyttelemä Jokeri varastaa shown nahkalepakolta täysin. Tämä jos mikä on väärin, sillä kyseessä on kuitenkin Batman! Yksi kaikkien aikojen supersankareista ja pienten poikien esikuvista joutuu ikään kuin sivurooliin omassa elokuvassaan. Tästä ei voida syyttää käsikirjoitusta, koska se on hyvin paljon Batmania ja sankaruutta ihannoiva, varsinkin loppukohtaus. Mutta näyttelijävalinta on mielestäni yksi huonoimmista mitä koskaan on tehty. Christian Bale oli ihan ok Beginsissä, kun Bruce Waynesta oli vasta kasvamassa Batman ja tietty poikamaisuus saattoi vielä olla olemassa. Mutta nyt on jo tosi kyseessä, Batman ei voi olla tuollainen poikamainen koheltaja kuin Bale. Hän on oikeudenpuolustaja, yksinäinen, synkkä, älykäs, määrätietoinen yön valtias. Sitten kaiken huippuna tuo Balen mörimöri-ääni Batmanin hahmossa on kerta kaikkiaan täysin naurettava ja vie lopullisesti uskottavuuden legendariselta hahmolta.
“Joker: You know what I am? I’m a dog chasing cars. I wouldn’t know what to do with one if I caught it.”
Sitten Heath Ledger… The Joker! Aivan, kukaan – ei edes Jack Nicholson – ole pystynyt lähimainkaan vastaavaan Jokerin roolissa kuin Ledger. Hän tekee käsittämättömän upean roolityön psykopaatin roolissa ja saa oikeasti katsojan sympatiapisteet puolelleen. Jokeri on hauska (vedet silmissä nauroin sairaalakohtauksen aikana), psykoottisen pelottava ja hämmästyttävän aidon tuntuinen persoona. Äänenpainotukset, käsien liikkeet, kielen lipominen.. Kaikki tämä jotenkin vain natsaa ja Jokeri syntyy. Vertaisin Ledgerin roolisuoritusta Uhrilampaiden Hopkinsin suoritukseen. Vasta elokuvan nähtyäni googlettamalla huomasin Heath Ledgerin menehtyneen lääkkeiden yliannostukseen ennen ensi-iltaa, mikä on lievästi sanottuna traagista. Luin hänen haastattelunsa, jossa hän kertoi majailleensa kuusi viikkoa hotellihuoneessa sisäistämässä Jokerin mielenvikaisuutta, ja että hän oli täysin puhki jokaisen kuvauspäivän jälkeen, annettuaan kaikkensa jokaisessa kohtauksessa. Mielestäni ehdottomasti Oscarin arvoinen suoritus.
Harvey Dentiä/Kaksinaamaa näyttelevä Aaron Eckhart on myös loistava omassa roolissaan kaikin puolin, vaikka jääkin Ledgerin varjoon. Hän lyö kuitenkin Balen 6-0.
Itse en ole toimintaelokuvien ystävä ja Yön ritarinkin action-kohtaukset menevät välillä tylsyyden puolelle, vaikka visuaalisesti näyttäviä ne toki ovat. Hienosti rakennettu tarina saa mielestäni hätäisesti rakennetun lopun ja minulla ainakin katsojana tuli epämiellyttävä olo tuon loppukliimaksin kohdalla. Toki leffa loppuu lässynlässyyn, mutta itse olisin toivonut vähemmän toiminnallista ja enemmän upeisiin näyttelijäsuorituksiin rakennettua loppua.
Mitä Yön ritarista jäi käteen? Suuri kunnioitus Heath Ledgeriä kohtaan, mutta muuten leffa ei vastannut suuria odotuksia. Toki paljon keskivetoa parempaa kamaa tämä on ja paras Batman-leffa, mutta ei millään tasolla täydellinen. Nyt kun Ledgeriä ei enää ole, ja jos Bale jatkaa roolissaan, niin tulevilta lepakkoleffoilta ei voida paljoa odottaa.
