Onnistuneita vanhanaikaisia kunnon seikkailuelokuvia ei tehdä enää juurikaan. Tai sitten jos sentapaista yritetään homma paisuu tympeäksi tehostenäytökseksi, johon turtuu hyvin nopeasti fiiliksen muuttaessa lähimpään Siwaan. Kuningas Salomonin kaivosten toiseen uusintafilmaukseen (1950,1985,2004) kohdistui allekirjoittaneelta juuri tästä syystä keskimääräistä jonkin verran enemmän odotuksia. Leffa oli suunnilleen sellainen kuin oletinkin ja tällaisenaan pätkä onkin todella nautittavaa elokuvaviihdettä.
Indina Jonesia muistuttava seikkailija-arkeologi Allan Quatermain on aikeissa lopettaa maailman kiertämisen ja jäädä poikansa luokse Lontooseen. Isovanhemmat, joille poika on uskottu hoitoon, kuitenkaan eivät suostu antamaan lasta “holtittomalle hulttiolle” ja uhkaavat Quatermainia oikeustoimilla, jotka tulevat todennäköisesti hyvin kalliiksi. Tästä syystä päähenkilö hyväksyy Elizabeth Maitlandin (Alison Doody) tarjoaman työkeikan tämän Afrikassa kadoneen isän pelastamiseksi.
Mukaan hienon leidin ja hieman ruokkoamattoman seikkailijan matkaan tulee loppujen lopuksi mukaan muutama muukin henkilö mm. neiti Maitlandin setä. Koko poppoota puolestaan jahtaa pari venäläistä ja Quatermainille katkeroitunut entinen kumppani (Gavin Hood) oppaanaan. Aivan yllättäen paljastuukin, että Elizabethin isä on päässyt kuningas Salomonin kaivosten jäljille ja hänet on kaapattu alkuperäisasukkaiden toimesta. Edellä mainitut venäläiset ovat ukon muistiinpanojen perässä, Salomon kaivokset kun tarun mukaan sisältävät mittaamattomia aarteita. Matka Afrikan aavikkojen halki alkuasukaskylään on pitkä ja senkin jälkeen aarretta etsitään vielä entistä kovemmin. Siinä onkin leffan ensimmäinen kompastuskivi.
Pätkä on aivan liian pitkä, olkoonkin suoraan televisioon tehty. Pituudesta johtuen mukaan on päässyt livahtamaan tylsempiä suvantovaiheita sekä turhia että epäuskottavia juonenkäänteitä, joista esimerkiksi arpominen hahmojen suhteiden välillä on suoraan sanoen täyttä tuubaa. Ja nyt kun kerran aloitettiin negatiivisesti, jatketaan samalla linjalla. Näyttelyn taso alittaa sivurooleissa sangen monet kelpoisuusmittarit. Pahiten pistää silmään Gavin Hoodin lähes joka kohtauksessa suorittama tilanteen odotusarvoon nähden vääränlainen reaktio. Muun muassa tästä syystä hänen roistohahmonsa ei tunnu kovin uskottavalta. Myöskin Alison Doodyn roolisuoritus seikkailun kliseisen päättäväisenä leidinä häilyy myötähäpeän ja epäonnistumisen rajamaastossa.
No sitten niihin hyviin puoliin. Sittemmin edesmennyt Patrick Swayze on tarpeeksi cool Allan Quatermainin rooliin ja tekee perushyvän roolisuorituksen. Sivurooleista Hakeem Kae-Kazim on mukiinmenevä kylän päällikkönä ja Roy Marsden yltää jopa hyvään mielikuvaan Elizabethin setänä. Mutta kuten tässä vaiheessa voinee jo havaita, elokuvassa ei huikeilla roolisuorituksilla mässäillä. Tällä kertaa hyvyys on jossain muualla kuin näyttelijöiden tekemisissä tai tekemättömyyksissä. Kuningas Salomonin kaivoksissa on nimittäin koko ajan erinomainen tekemisen meininki ja se on tietoisesti tyylillisesti rakennettu muistuttavaksi esikuviaan. Nappivalinta, jonka uskoisin merkitsevän vielä minuakin enemmän vanhemmille katsojille.
Perinteiden noudattaminen on tosin lähellä mennä liiallisuuksiin kun juonenkäänteiden yllätyksettömyys alkaa paljastumaan. Onneksi leffan loppupuolelle on pari mukavaa twistiä, jotka antavat kiitettävästi odottaa itseään. Jos vielä jokin pieni tunnelmannostattaja olisi tarvittu, musiikkia olisi ilman muuta saanut käyttää tehokkaammin, joskin nytkin tehdyt ratkaisut toimivat myös hyvin. Mukavan letkeästä kokonaisuudesta ja lopun eeppisestä välienselvittelystä 4 tähteä suositusten kera.
