Notre Damen kellonsoittaja perustuu Victor Hugon samannimiseen klassikkoromaaniin. Tämä vuonna 1923 valmistunut filmatisointi oli myös aikansa kalleimpia elokuvia. Tosin leffan budjetti on nykyisten Hollywood-leffojen rinnalla pelkkä käsiraha.
Ranska, 1400-luku. Notre Damen kellonsoittaja Quasimodo (Chaney) on puolisokea ja melko rujo tyyppi. Hänestä ei pidetä ulkonäkönsä vuoksi, mutta hän osaa antaa samalla mitalla takaisin. Esmeralda (Miller) on mustalaistyttö. Häntä ollaan taas naittamassa suuntaan jos toiseenkin ja miehet pörräävät ympärillä. Myös Quasimodo joutuu osalliseksi tähän sotkuun.
Juoni tuntuu yksinkertaiselta, mutta se toimii. Eihän tätä juonikuviota ainakaan elokuvien saralla ole vielä tuolloin kulutettu loppuun. Ja onhan tässä paljon muutakin. Tämä on myös hyvä kuvaus keskiajan lopun yhteiskunnasta. Kuten tulikin mainittua, niin tämä leffa on tehty sen ajan mittapuulla isolla budjetilla. Ja sen kyllä huomaa. Jo Quasimodoa näyttelevän Lon Chaneyn maskeeraus on melko massiivinen. Myös kuvaus on todella onnistunutta. Elokuvaan saadaan todella synkkä tunnelma. Myös musiikki on todella mahtipontista. Vaikka tämä onkin mykkäelokuva, niin sen ei paljon kannata antaa häiritä. Onhan se kyllä välistä hieman hassun näköistä, kun ihmiset heiluttelevat käsiään ja ihmisten huulet liikkuvat, mutta ääntä ei kuulu. Mutta tuollainen verbaalinen tyyli oli tietenkin mykkäkaudella järkevää.
Lon Chaney tekee kyllä todella hienoa roolityötä. Ei ole vaikea käsittää, miksi hän oli aikansa tunnetuimpia näyttelijöittä ja miksi häntä sanottiin tuhatkasvoiseksi mieheksi. Myös Patsy Ruth Miller eläytyy rooliinsa hienosti.
