Kun joku onnistuu luomaan uuden genren kirjallisuuden kaanoniin ja siinä sivussa keksii lukuisia kieliä, muutenkin osoittaa akateemista pätevyyttä ja ehtii vielä sotimaan siinä Ekassa Isossa Rähinässä niin väistämättä ukko alkaa kiinnostamaan jälkipolvia. Lisätään yhtälöön vielä romanttisesta fantasiasta karannut parempi puolisko niin John Ronald Reuel Tolkien (Nicholas Hoult) alkaa muodostua. Leskiäiti Mabelin (Laura Donnelly) poika ei viihdy teollisessa Birminghamissa vaikka pääseekin opiskelemaan hienommassa koulussa ja samalla ystävystyy muihinkin oppilaisiin joilla on samankaltaisia intressejä. Nuoren miehen eloon ilmaantuu Edith (Lily Collins) ja holhoojana toimiva Isä Morgan (Colm Meaney) käyttää auktoriteettia puskeakseen nuoren Ronaldin Oxfordiin. Erilaisen askelten ja mutkien jälkeen oppiaineeksi muodostuu filologia maineikkaan professori Wrightin (Derek Jacobi) alaisuudessa ja romanssikin elpyy. Akateemikko suuntaa kuitenkin sotimaan ryhmäpaineen voimalla ja selviytyy pienimmillä vammoilla. Hyvin pitkä aika myöhemmin perheellinen akateemikko alkaa kirjoittamaan kirjaa maan sisällä asuvasta hobitista.
Dome Karukoski ohjailee David Gleesonin ja Stephen Beresfordin käsikirjoitusta nuoren akateemikon elämästä ja tähän mahtuu Cülttuuria, kielellistä ponnistelua, romanssia ja ainakin yksi välitön henkisten haavojen puudutus tislatulla mallasjuomalla. Selväksi tulee maineikkaan tekijän lähtökohta Puutteesta ja tämän intohimoinen, väkevä kiinnostus kieltä ja sen käyttöä kohtaan. Selväksi tulee myös miksi Tolkienin kirjoituksien voimakkaat naishahmot ovat tummahiuksisia ja ylväitä ja miksi äärimmäinen paha on myllerretyn joutomaan tulta ja pimeyttä. Nämä kaikki mielikuvitukselliset ja kiistatta nerokkaat ajatukset eivät kuitenkaan käänny kovinkaan hyvin elokuvan liikkuvaan, visualiseen esitystapaan. Tapahtumien luonne ja järjestys tulee kuitenkin selville, Ekaa Isoa Rähinää edeltävä Birmingham on savuinen loukko ja ajankuva on vahva.
Nicholas Hoult saa tehtäväkseen ruumiillistaa kiistatta nerokas ja Puutteesta ponnistava J.R.R. Tolkien joka ei ole kovinkaan hurmaava persoona vaikka tunteekin asiansa läpikotaisin ja tämän tunteet ovat erittäin voimakkaita ja syviä. Lily Collins on vakuuttavan ylväs ilmestys ja henkisesti täydentää Tolkienin kokonaisuudeksi joka saa aikaan tekstiä ja huomioita. Colm Meaney on yrmy auktoriteetti ja Derek Jacobi on karismaattinen professori jonka jutut menevät maallikon pään ylitse isolla vauhdilla. Tolkienin ystäväpiirin suorituksia on vaikeampi arvioida, mutta he olivat uteliaita mieleltään, osasivat remeltää ja vain yksi heistä jäi tarpeeksi ehjäksi muistamaan.
John Ronald Reuel Tolkien oli kiistatta pätevä tutkija ja mielikuvitukseltaan uskomattoman rikas, mutta nämä hienostuneet, älylliset vivahteet eivät käänny elokuvaan ja hänen tarinansa ei varsinaisesti eroa edukseen muista, mainitsemattomista tarinoista. Rividramaattinen elämä ei tee suurta draamaelokuvaa vaikka toteutusta ei voi moittia.
