Mika Kaurismäen Amazon on suomalaisella mittakaavalla varsin suuri ja kunnianhimoinen seikkailuelokuva. Sen hienot maisemat, komea kuvaus ja pääosanesittäjien karisma peittävät alleen elokuvan heikkouksia. Leffa kertoo suomalaismiehestä nimeltä Kari (Kaurismäen vakionassu Väänänen), joka pakenee syyllisyydentunnettaan, menetyksen tuskaa ja omaa itseään kahden tyttärensä kanssa Brasiliaan. Rahattomana miehenä Kari turvautuu vaikka mihin konsteihin, kunnes tapaa Robert Davin tulkitseman lentäjäkaverin, joka kertoo kullankaivuusta. Kari alkaa siis kaivamaan kultaa ja timantteja revitystä maasta, kunnes he alkavat suunnitella yhdessä Davin esittämän lentäjä-ässän kanssa bisnesideoita.
Etelä-Amerikasta innostunut ja nykyisin siellä asuva ohjaaja Mika Kaurismäki käsikirjoitti yhdessä käsikirjoittajakumppaninsa Richard Reitingerin kanssa luonnonsuojeluhenkisen seikkailun. Leffa saarnaa tärkeästä asiasta, mutta saarnaavuus on elokuvan tarkoituskin. Upeasti kuvattu elokuva kuvaa sademetsien tuhoa välillä jopa dokumentinomaisesti. Tönkkö dialogi pitää sisällään varsin itsestäänselviä huomioita, mutta onneksi myös paljon asiaa. Varsin pieni tarina omaa tavanomaisia kliseitä ja irralliselta tuntuvan rakkaustarinan. Kuitenkin kunnianhimoinen projekti on pienestä tylsyydestäkin huolimatta varsin kiehtovaa, mielenkiintoista ja mukavaa seurattavaa. DVD:n ekstroista kannattaa katsoa Kaurismäen lyhyt haastattelu, jossa on hauskoja faktoja hurjasta kuvausreissusta, mikä tekee katsomiskokemuksesta mielenkiintoisemman.
Robert Davin ja Kari Väänäsen välisessä toveruudessa on jotain aitoa tunnetta sekä näyttelijöiden karisma kantaa. Varsinkin Kari Väänänen vetää vakuuttavan show’n ja leffa toimii myös sisäisen helvetin kuvauksena kohtalaisesti. Parhaimmillaan olisi haluttu ehkä saavuttaa jotain Ilmestyskirja. Nytin kaltaista mielen synkkyyttä, mutta ihan niin mestarilliseen tasoon ei päästä. Myös Davin kähinä sopii hyvin kertojan ääneksi vetämään pieniä monologeja katsojille.
Luonnonsuojelu teema voi joidenkin katsojien silmille hypätä liian päällekäyvästi, mutta se on tämän elokuvan tarkoituskin. Ei yhdellä filmillä maailmaa paranneta, mutta jos se saa edes yhden katsojan pääkoppaan uusia ajatuksia, miettimään maailman menoa ja kyseenalaistamaan omia motiivejaan, niin on teos saavuttanut tehtävänsä. Aika selkeää asiaahan leffa toitottaa, mutta sen vuoksi se sopisi hyvin näytettäväksi vaikkapa peruskoulun maantiedon tunneille.
Brasilialainen kulttuuri saapuu kotisohville saakka, sademetsien tuoksun voi aistia ja jotkut yksittäiset kohtaukset painuvat upeudessaan ikuisesti mielen syövereihin. Esimerkiksi aidolla kultakaivoksella kuvattu kohtaus, jossa Kari Väänänen tekee aitojen työläisten kanssa samoja hommia, on kaikessa karuudessaan varsin voimakas. Välillä leffan henki kolisee liian voimakkaasti tyhjyyttä komeiden kuvien alla, mutta kokonaisuus paistaa mielessä jälkeenpäin kuitenkin positiivisena kokemuksena.
