Hii-o-hoi, hii-o-hoi – kassakello kaunihisti soi! Ohjaajasuuruus Peter Weir (Truman show, Kuolleiden runoilijoiden seura) ei ota Master and commander: Maailman laidalla –leffansa suhteen yhtään riskiä, vaan antaa kerronnan purren seilata turvallisilla vesillä. Toimintaseikkailun sankarit sen sijaan kokevat kaikki ennalta kaavaillut vastoinkäymiset myrskystä “voittamattomaan” vastustajaan asti.
Master and commander ei siis yritä olla mikään tarinoinnin riemuvoitto, vaan lataa täydeltä laidalta visuaaliseen puoleen. Ja kieltämättä Jack Aubreyn (Russell Crowe) laiva seilaakin komeissa maisemissa ja taistelunryminä on jyhkeää. Allekirjoittaneelle repsottavista purjeista ja aallokon piiskaamasta taistelijajoukosta mieleen palaavat junnuvuosien merirosvoleikit. Meriveden suola haiskahtaa ruudun lävitse yhtä selkeästi kuin mitä Billy Boydista paistaa läpi TSH:n Pippin-roolin taakka.
Vuoden 2004 Oscar-ehdokashirmu sai yhteensä kymmenen ehdokkuutta, joista ainakin leikkausansioita voi ihmetellä. Lähes 140 minuutista olisi voinut napsaista pätkän poikki ilman, että mitään oleellista olisi uupunut. Myös alkuperäisteoksen pahisten muuttaminen jenkeistä ranskalaisiksi on ns. turhankin tuttua kamaa. Vastaavasti puvustusansioita täytyy ihailla edellistenkin edestä.
Viuluniekaksi osoittautuva Russell Crowe kipparoi leffaa varmasti, vaikka turhan puhtoisena ex-Gladiaattorin pulkkarit taisteluiden tiimellyksessä pysyvät. Maailmassa on yksi ulkoisesti komea laivaleffa enemmän ja lähes miljardin mummonmarkan seikkailusta voi nauttia ainakin kolmen leffatykinkuulan verran, vaikka ei erottaisi tyyrpuuria ja paapuuria toisistaan. Kunhan antaa mielensä liukua maailman äärille aallokon armoille.
