Hilpeä pikku fantasiakomedia, joka saattaa käännyttää muutamaan perheen pienimmistä lihansyöjistä kukkakaaliosastolle.

17.6.2009 11:31

Arvioitu elokuva

Nuori possu katselee, kun muut porsaat viedään sikojen paratiisiin. Tai niin hän (se-pronominin käyttö tässä yhteydessä kuulostaa kovin tunteettomalta) ainakin luulee, koska kukaan ei halua palata sieltä takaisin. Possu säästyy tältä reissulta, kun farmari Hoggett (James Cromwell) voittaa hänet palkintona painonarvauskisassa. Possun onneksi hyväsydäminen Hoggett ei suunnittele hänestä seuraavaa jouluateriaa.

Tästä alkaa Possun auvoisa elämä Hoggettin maatilalla. Seuranaan hänellä on kaksi collieta, jotka adoptoivat hänet ja kana, joka haluaa olla kukko sekä yksi häijy kissa – ja tietysti lampaita. Lampaat tulevatkin näyttelemään pääosaa Possun elämässä. Paljastuu nimittäin, että Possu on hyvä paimenkoira – siis paimenpossu. Pienten melodramaattisten vaiheiden jälkeen Possu huomaa olevansa kansallisissa paimenkoirakilpailuissa ja kaikki elokuvaa näkemättäkin varmaan arvaavat, miten niissä käy.

Elokuva, jonka sankarina on possunpentu, ei todennäköisesti ole suunnattu aikuisille. Silti Babe ei ole puhdas lastensatu. Sen lisäksi että se on tehty nokkeluudella ja ilman mitään alentuvaa suhtautumista pienempiä katsojia kohtaan, Babe on elokuva, jossa on onnistuneesti vangittu tiettyä vastustamatonta hellyyttä. Jotain sellaista, mitä aikuisten maailmasta usein puuttuu. Tarinan opetuksena lienee osoittaa se, miten helposti pitäydymme omissa ennakkoluuloissamme. Sankarimme Possuhan ei halua pysytellä omassa karsinassaan. Samalla oppii antamaan arvoa Possun sitkeän positiiviselle suhtautumiselle maailmaan, joka on niin kovasti häntä vastaan.

Täytyy antaa tunnustusta elokuvan tekijöiden kärsivällisyydelle. Voi vain kuvitella minkälainen haaste on ollut saada päätähdet toimimaan halutusti. Mukana on ollut varmaankin tusinoittain eläintenkouluttajia. Myös mukana olevat mekaaniset eläimet on tehty niin taitavasti, että eroa aitoihin ei huomaa. Puheen aikana suut liikkuvat niin luonnollisesti, että voisi jopa uskotella itselleen eläinten osaavan ainakin matkivan puhetta.

Kaiken kaikkiaan hilpeä pikku fantasiakomedia, joka saattaa käännyttää muutamaan perheen pienimmistä lihansyöjistä kukkakaaliosastolle.

Arvosteltu: 17.06.2009

Lisää luettavaa