Kahdeksan kuivaa professoria asustavat tylsässä lukaalissaan. Nuorin heistä, Professori Potts (Gary Cooper), on järin innostunut äidinkielestä. Professori huomaa slangikielen muuttuneen rajusti hänen viime tutkimuksensa jälkeen, ja päättääkin kasata kokoon eri taustan omaavia slangibamlaajia. Näiden joukossa on myös kultakurkku Sugarpuss O’Shea (Barbara Stanwyck), joka päättää näytellä projektista kiinnostunutta – ihan vaan päästäkseen piiloon häntä jahtaavalta gangsterilta kätyreineen. Ja niin Sugarpuss jää professorien luo yöksi tuoden mukanaan rakkautta, jännitystä ja sekasortoa.
Jään tänne yöksi on välillä jopa hillitön screwball-komedia. Eniten pilkataan höpsöjä kalkkisprofessoreita, joista suurin osa on ensi kertaa kontaktissa kauniimman sukupuolen kanssa. Semmoinen tuntuu yllättäen suhteellisuusteoriaakin jännemmältä. Hauskimpia ovat kuitenkin Pottsin tutkimusretket nykykieleen, jossa hänen silmälasinsa ovat ‘kornit’ ja joku voi saada ‘hepulin’ – mitä ikinä tämä kaikki sitten tarkoittaakaan. Valitettavasti missään vaiheessa leffaa ei ylletä ekan puolituntisen tasolle, ja lievää jankkausta ilmenee keskivaiheilla.
Cooper ja Stanwyck sopivat toisilleen lähes yhtä hyvin kuin kaukosäädin telkulle. Etenkin Cooperia on mukava nähdä romanttisen älykön roolissa. Professorit ovat juuri kuin Lumikin seitsemän kääpiötä (ja siitähän tämä on tavallaan oma versionsa), Kinskeyn esittämä Quintana nousee kaikessa pulleudessaan sivupeesaajista parhaimmaksi. Musiikki on letkeää.
Jään tänne yöksi muistuttaa melko lailla leffaa Piukat paikat, joka onkin sitten jo sohvaltatiputtavan hauska mestariteos alusta loppuun. Noh, oikein hilpeää viihdettä tämäkin. Erityiskiitokset muuten Yle-julkaisun suomentajalle, jonka keksimät käännökset slangisanoille olivat loistavia.
