Aina välillä on kiva katsoa roskaa. Raato ja Raadon ystävät pitivät roskaillan, joka keskittyi ainoastaan Chuck Norriksen filmeihin, taiteeseen, jota niin harvat ymmärtävät. Illan seitsemästä elokuvasta kuusi oli erittäinkin nautittavaa kamaa, mutta välillä mestarikin erehtyy, ja joskus katsojalle tulee vastaan niin hirveää roskaa, ettei hommasta saa revittyä edes huumoria. Pitkällisen pohdinnan jälkeen Raato ja Raadon ystävät tulivat siihen tulokseen, että kun Norriksen tähti 80-luvun alussa oli nousussa, Chuck kuuli liikaa kommentteja tyyliin ”Jätkä, sä et OSAA tehdä huonoa filmiä!”, ja tästä suivaantuneena Chuck päätti todistaa osaavansa kaiken. Myös huonon elokuvan tekemisen.
Ja kun Chuck Norris päättää tehdä jotain, Chuck Norris tekee sen kunnolla. Silent Rage ei ole ”aika huono”, tai ”ihan surkea”, vaan yksinkertaisesti aivan tajuttoman skeidaa. Elokuvan alussa perheenisä herää, ja tuntee sekoavansa. Ukko soittaa lääkärilleen, nappaa kirveen ja listii vaimonsa. Kylän sheriffi (Chuck Norris!) saapuu paikalle, ja hups, ukkoa kärrätään sairaalaan. Hetken lääkärit luulevat kundin menehtyvän vammoihinsa, mutta sitten joku keksii, että ”hei, kokeillaas tätä mönjää!”, ja perhana, hemmohan herää eloon! Harmi vain, että mies on saman tien myös muuttunut tunteettomaksi, hidasliikkeiseksi, kuolemattomaksi ja julmetun vahvaksi sarjamurhaajaksi…
Jep, Silent Ragessa Chuck Norris taistelee köyhän miehen Michael Myerssiä vastaan. Elokuva unohtaa, että Chuck oli tuolloin, ja on yhä edelleen, toimintasankari, ja pyrkii leipomaan miehen kauhuelokuvaan, josta puuttuu kaikenlainen jännitys. Fiilistä ja tunnelmaa on yritetty luoda käsivarakameralla (tai sitten budjetti ei muuhun riittänyt, siltä se ainakin näyttää) ja pitkillä kamera-ajoilla (pahimmillaan 5-minuuttisia ottoja). Kuvaus aiheuttaa kyllä vilun väreitä, mutta lähinnä inhosta kameramiehen taitamattomuutta kohtaan. Näyttelijöiden tasosta kertoo se, että Chuck, joka ei todellakaan ole sydämellä mukana, vetää ehdottomasti elokuvan parhaimman roolisuorituksen.
Silent Rage on megahalvalla tehtyä sontaa, josta on vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa. Tekninen toteutus on aliarvoista, kässäri huonoimpia ikinä filmattuja, mukana on toinen toistaan ärsyttävämpiä koomisia sivuhahmoja ja Chuckillakin on vain yksi kunnon tappelukohtaus. Hirveä leffa, mutta tulipahan nähtyä.
