Takeshi Kitano todistaa jälleen osaavansa tehdä genren kuin genren elokuvia rautaisella otteellaan, jossa kaikki osapuolet istuvat täydellisesti paikoilleen. Kitano on jo tunnetusti henkilöhahmokerronnan mestari ja Zatoichissa tätä perinnettä jatketaan. Hitaasti etenevä Zatoichi tuo katsojan eteen mystisen sokeahieroja Ichin (Takeski Kitano), joka osoittautuu taitavaksi Samuraimestariksi. Ichi vaeltaa erääseen japanilaiseen kylään, jota johtaa Kuchinawa-jengi tuhoisalla otteellaan. Hän tapaa naisen, jonka luokse asettuu ja tutustuu hänen peliongelmasta kärsivään sukulaiseen. He tutustuvat kahteen geishaan, jotka osoittautuvat olevansa muuta mitä he esittävät. Sisarruksiksi osoittautuvat geishat ovat koston tiellä etsien perheensä murhaajia, jotka kuuluvat Kuchinawa-jengiin. Vastoin käymisten myötä Ichi aloittaa Kuchinawa-jengin tuhoamisen mutta pystyykö sokeahieroja tappamaan Kuchinawan voimakkaan Ronin-henkivartijan…
Jo 60-luvulla alkanut Zatoichi-sarja saa jatkoa 2000-luvulla Kitanon muodossa. Alkuperäiset Zatoichit ovat jääneet itselleni hieman tuntemattomiksi mutta Kitanon version myötä aion tulla katselemaan vanhempia osia. Jo itse Zatoichi-hahmo on kiinnostavuudessaan parhaimpia elokuvahahmoja mitä elokuvahistoria on tuonut. Mystinen sokeahierojakulkija onkin yhtäkkiä kuolettava ja taitava samuraimestari. Ja Kitano sopii Ichin rooliin kuin täydellisesti.
Hitaasti ja rauhallisesti etenevä elokuva luottaa eniten vahvoihin henkilöhahmoisiinsa. Tämä on Zatoichin paras puoli. Kitano teki siinä viisaasti, että vie elokuvaa eteenpäin hitaasti ja rauhallisesti mutta käyttää väkivaltaa aika ajoin, jolloin sitä ei odota. Tämä on sitä perus Kitanoa parhaimmillaan. Elokuvan hidas eteneminen voi aiheuttaa tietyille katsojille kyllästymiskohtauksia, jonka takia Zatoichi ei sovellukaan kaikille Hollywood-tyylisten elokuvien faneille. Kitano-faneille Zatoichi on täydellisyyden huippu jollaista osataan odottaa Kitanolta.
Kitano on jo moneen kertaan todistanut osaavansa tehdä elokuvia mutta Zatoichin myötä tämä tunne vain vahvistuu. Kitano yllätti minut täysin sen musiikkivalikoimallaan. Musiikin synnyttäminen maalaisten työskentelystä merkkaa täydellistä osaamista. Ja lopputanssikohtaus saa katsojan haukkaamaan hengitystään.
Elokuvan huonoin puoli on cgi-verenlennätys. En tiedä minkä takia Kitano ryhtyi tämän käyttämiseen koska tietokoneveri ei ikinä näytä aidolta, jonka tullaan moneen kertaan huomaamaan elokuvan aikana. Kenties Kitano käytti tätä tuodakseen Zatoichi-elokuvasarjan lähemmäksi 2000-lukua. Harmillista vaan muttei tämä toimi.
Zatoichi on perinteinen Kitano-elokuva ja erittäin suositeltavaa katseltavaa ukon faneille. Hitaasti ja rauhallisesti etenevä samurai-elokuva on genrensä parhaimmistoa.
