Ennen kuin leffa varsinaisesti alkaa, itse ohjaaja Sir Alfred Hitchcock astelee ruutuun vetäisemään prologin – ennenkuulumatonta! Mies haluaa tuoda ilmi, että nyt ei ole kyse mistään perusjännäristä, jollaisista hänet yleensä tunnetaan. Tämä nähkääs on vankasti tositapahtumiin pohjaava tarina, vaikkakin hyvin yllättävä sellaiseksi.
Manny Balestero soittelee bassoa työkseen. Köyhä muusikko ei liiemmin rahoissa ryve, mutta hyvin on jätkä toimeen tullut vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Mutta kas kummaa: eräänä päivänä pankkivirkailija säikähtää Mannya, lähettää poliisit tämän perään ja alkaa pitkällinen oikeusrumba, josta saavat kärsiä niin Manny kuin hänen läheisensäkin. Oliko kyseessä sittenkään väärä mies?
Väärässä miehessä Hitchcock tarttuu Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän epäkohtiin. Tällaista kritiikkiä jäbältä tosiaan harvemmin näkee. Väärinkäsityksen kautta voi viatonkin mies kärsiä helvetin, joka ulottuu rikkomaan koko perheen säpäleiksi. Mannyn vankilareissu ja syytöstilaisuudesta toiseen heittely kuvataan hyvin intiimisti.
Henry Fonda vahvistaa paikkaansa aikansa parhaiden näyttelijöiden joukossa, Herrmannin musa on kaikessa yksinkertaisuudessaankin mestarillisen painostavaa ja Hitchin kerronta rullaa eteenpäin juohevasti – paitsi kohtauksessa, jossa Mannyn vaimon (Miles) päässä alkaa heittää. Ylimääräinen juonikuvio on viestin kannalta kyllä tärkeä, mutta tuntuu myös yhtäkkisen irralliselta muuhun elokuvaan nähden.
Kokonaisuus on tästä huolimatta varsin laadukasta ja ehdottomasti tsekattavaksi suositeltavaa film noiria, vaikka se menettääkin tenhoaan toisella katselukerralla. Tällaisen leffan voisi kyllä olettaa saavuttaneen isomman klassikkostatuksen, mitä sillä nykyään on – on nimittäin Hitchcockilta äärimmäisen vänkä veto!
