Hiukan keskivertoa parempi jatko Chuckyn verisille seikkailuille.

10.7.2009 01:44

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Child's Play 3
Valmistusvuosi:1991
Pituus:90 min

Tietysti monet ajattelisivat näin: jos hyvän elokuvan ensimmäinen jatko-osa on huono, ei voi seuraavakaan luvata hyvää. Osapuilleen tuo on totta, mutta tietyissä tilanteissa voi kolmas osa olla hitusen parempi kuin kakkonen, ja sen todistaa Child’s Play -elokuvasarjan kolmas pätkä.

On kulunut useita vuosia. 16-vuotias Andy Barcley on sotilaskoulussa kokemassa, millaista on olla todella ikävässä paikassa mm. komenneltavana ärsyttävän Sheltonin alaisuudessa. Pian onkin paikka elävä helvetti, sillä Kiva kaveri -nukkeja valmistanut leluyhtiö on taas käynnistämässä tuotantoaan, jossa samaten Chucky korjaantuu. Kohta ollaan jälleen kohtaamassa nuken verenhimoa, eikä Andyn ruumis kiinnosta nukkea…

Juonilitanniasta huomaa tyhmäkin, ettei mitään uutta ole edeltäjänsä tapaan keksitty – ainakaan paljon. Silti leffa pitää sisällään suorastaan neroutta hipovia asioita, mikä tekee tästä entistäkin pirullisemman. Lisäksi elokuva on vaihdettu synkempään tyyliin ja nukesta on tehty (hyvällä tavalla) vielä ilkeämmän näköinen. Veren roisketta on entistä enemmän, ei tietenkään sen verran että K-18 -leima pitäisi ihan paikkaansa.

Ohjaajana häärii Jack Bender, joka tunnetaan myöhemmin parhaiten tv-sarjojen jaksojen ohjaajana (Alias, Lost). Homma hoituu suhteellisen keskinkertaisesti, silti hiukan kokeneempaa otetta olisi voitu kaivata. Hyvää antia leffassa taitaa ainoastaan olla nuken animointi sekä uhkaavat musiikit.

Näyttelijöistä löytyy ainoastaan kaksi positiivista tapausta. Ensimmäinen on Brad Dourif, joka Chuckyn äänenä on jumalainen, sitä kun voisi kuunnella tuntitolkulla. Toinen on Andrew Robinson (Likainen Harry) armeijan parturina. Teini-ikäistä Andya tulkitseva Justin Whalin ei hoida hommaansa hyviin, hahmo on nimittäin ihan tylsä ja turhan tyypillinen sankarihahmoksi. Muista on turha puhua.

Yhteenveto: hiukan keskivertoa parempi jatko Chuckyn verisille seikkailuille. Elokuva yrittää olla vaihteeksi pirullisuuden ja synkkyyden lisäksi mahdollisimman vakava, jättämättä kumminkaan huumoria taka-alalle. Tämä päihittää reilusti kakkososan eikä tunnu niinkään turhalta. Voin ihan kertoa, että viihdyin enimmäkseen tämän parissa – Chuckyn tähden katsoo mitä vaan!

Arvosteltu: 10.07.2009

Lisää luettavaa