Leffa on tehty Italiassa ja italialaisen toimesta. Siinä on kuitenkin kansainvälisiä tähtiä, verisiä murhia ja paljasta pintaa. Lisäksi murhaajalla (Michael York) on ohut motiivi ja jutkua tutkiva etsivä Datti (Donald Pleasence) on hämillään.
Ruggero Deodato ohjastelee keltaisen elokuvan. Siinä on tyylittelyä, veripärskettä ja raflaava idea em. keltaisuuden oikeutukseksi. Käsikirjoituksen rustailleet Gianfranco Clerici, Vincenzo Mannino ja Gigliola Battaglini saavat mukaan muutamia mielenkiintoisia oivalluksia, mutta niiden lisäksi mukana on raskasta, päämäärätöntä junnausta paikallaan.
Michael York on leffan murhaaja joka kokee ravistelevan mullistuksen ja jostain pähkähullusta syystä vaientaa kaikki jotka pääsevät em. mullistuksen jäljille. Suorituksessa on hienovaraista epätoivoa, juuri tarpeellinen annos epävakaisuutta ja Fabrizio Sforza meikkaa hänet melko kolkkoon muotoon. Donald Pleasence valitettavasti nuokkuu ympäriinsä kuin reilun vuorokauden valvonut jokin.
Ohjaaja tietää mitä tekee ja näyttelijä(tkin) tekee laatutyötä, mutta käsikirjoitus on hoippuroiva, junnaava sotku toisiinsa huonosti jesseteipatuista pilkkeistä.
