Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Politiikan muutokset tarkoittavat sitä että eilispäivän vihollinen voi tänään olla liittolaisesi. Liittolaiset ovat tärkeitä suurvalloille. Luonnollisesti mielipiteisiin on vaikutettava jotta eilisen vihollinen voi toimia liittolaisena tänään. Kylmän Sodan pakastaessa supervaltojen välejä 20th Century Fox napautti mielipiteiden muokkaukseen pyrkivän elokuvan markkinoille. Alue on [I]Krieg ohne Hasse[/I] ja kohteena on sitkeästi taistelleen vihollisen henkilökohtaisesti rohkea komentaja, Erämaan kettu, Erwin Rommel (James Mason) joka kuolleenakin palveli poliittista tarkoituksenmukaisuutta.
Alkupotkuna brittimajuri Desmond Young (Desmond Young) kohtaa Erwin Rommelin jonka itsepäinen kunnioitus sodan epävirallisia ja virallisia sääntöjä kohtaan palveli silloin Youngia itseään. Silminnäkijän avulla leffaan tulee autenttisuutta ja leffan poliittinen määränpää tulee erityisen selväksi: saksalaiset ovat hyviä liittolaisina, sillä jopa karmeassa sodassa heidän joukossaan oli vihollistenkin (silloin vastentahtoisesti, nyt varauksetta) ihailema komentaja jonka komentamat joukot taistelivat rohkeasti ja komentaja itsekin inhosi silloista vihollista.
Sotamarsalkka Erwin Rommel komentaa Afrikakorpsia suurella taidolla ja terveyttään rääkäten. Vaikka Afrikakorps antautui ehdoitta sen komentaja säästyi. Sittemmin hän alkoi valvoa Atlantin vallin valmistamista ja sotkeutui erääseen tapahtumaan [movie]Operaatio Valkyrie[/movie] tietävänä osapuolena. Sellaisesta tietysti syntyi paskakaani ja jopa Hitler (Luther Adler) näkee millainen tälli on vetää vähemmän luotettavaksi osoittautunut sotamarsalkka lokaan, joten erämaan kettu saa vaihtoehdon joka johtaa pienempään pahaan. Vanhempi sotamarsalkka Runstedt (Leo G. Carroll) on liian vanha elättääkseen toivoa poliittisista muutoksista ja on esikuvana nuoremmalle virkatoverille.
Ohjauksesta vastaava Henry Hathaway ohjaa leffaa puolidokumentaarisena fiktiona. Monet kohtaukset ovat spekulaation tuloksia ja historiallisia virheitä on helppo bongata, mutta se ei paljoa haittaa. James Mason oli rautainen ammattilainen ja esittää Rommelin yhtä rautaisena ammattilaisena joka pitää huolen joukoistaan ja hiljaisesti hyväksyy vireillä olevan kaappauksen. Luther Adler toimittaa halveksittavasti typerän paukapään Kolmannen Valtakunnan huipulle ja alleviivaa mainiosti James Masonin hienovaraisen jämäkkää suoritusta. Tämä elokuva kertoo esimerkillisen rohkeasta sotilaasta joka politiikan oikkujen vuoksi palveli kammottavasti typerän vihollisen alaisuudessa, ymmärsi komentajansa hulluuden ja lopulta maksoi uhmakkuudesta hengellään vapaaehtoisesti.
Ajankohta pistää kokonaisuuden hieman jähmeäksi teknisesti ja tarinakin on harmillisen rikkonainen yhdistelmä dokumentaaria ja dramatisointia, joten kokonaisuus ei pääse klassikoiden sarjaan. Historiasta innostuneille Erwin Rommelin Hollywood-elämäkerta antaa hieman infoa ja demonstraation mielipiteiden muuttumisesta. Malliesimerkki kotimaan markkinoiden poliittisesta propagandasta.
