Hollywoodin peruskaavaan nykyään kuuluu päivittää vanhat leffat uudelleen vaihtuvan ikäpolven iloksi/suruksi. Helpoin genre muokata nykyajan standardien ja resurssien valossa on kauhu. Ja koska kauhumarkkinoilla parasta tuottoa tekevät vampyyri-elokuvat, oli vain ajan kysymys milloin vuoden 1985 menestys ”Kauhun Yö”- Fright Night, saisi oman jäljitelmänsä. 2011 vuosimallia oleva Fright Night muovautuu nykyiseen muotoonsa seuraavanlaisesti:
Charley Brewsterin (Anton Yelchin) naapuriin muuttaa sinkkumies Jerry (Colin Farrell). Samaan aikaan alkaa Charleyn koulusta hävitä mysteerisesti oppilaita. Charleyn nörttikaveri Ed (Christopher Mintz- Plasse), on seuraillut aikansa uutta naapuria ja on vakuuttunut siitä että Jerry on ihka elävä vampyyri. Rakkaudesta sekaisin olevaa Charleyta tämä ei voisi vähempää kiinnostaa, ja uskoo kaverinsa vain olevan vainoharhainen. Charleyn usko alkaa kumminkin vahvistua, kun Ed katoaa muiden oppilaiden tapaan jäljet kumminkin jättäen. Tyttöystävä Amy (Imogen Poots) ja äiti Jane (Toni Collette) ovat aivan hämillään Charleyn oudosta käytöksestä, kunnes näkevät Jerryn todellisen minän. Charley ottaa yhteyttä synkkää Fright Night-showta Las Vegasissa vetävään illusionistiin, Peter Vincentiin (David Tennant). Yhdessä he päättävät pistää naapurin multiin pysyvästi. Kauhun yö on alkanut…
Alkuperäinen Fright Night oli kasarikauhua parhaimmillaan. Elokuva yhdisti hyytävän tunnelman, kieroutuneen huumorin, loistavat maskeeraukset ja pirusti savukoneita. Odotetusti uusi versio kertoo modernimman ja poikkeavan näkemyksen oikeastaan kaikilla osa-alueilla. Kaikki on käytännössä muutettu, paitsi perusidea, hahmojen nimet ja elokuvan nimi. Uskottomuus alkuperäiselle on nyky-aikana kuitenkin miltei välttämätöntä, sillä tekijät haluavat varmasti tuoda omia näkemyksiään esille, eikä vain kopioida niitä. Puolivalmista ideaa muunneltaessa, lähtökohdat jäävät usein puolitiehen. Niin kävi tälläkin kertaa.
Elokuva antoi jännittävän tunnelman maistiaisia paikoitellen. Loistavien äänitehosteiden ja musiikin säestämänä jotkut kohtaukset onnistuivat meikäläisenkin säpsäyttämään pari kertaa. Huumori-osasto jäi huomattavasti vähemmälle, oikeastaan parin hahmon varaan, mikä jäi harmittamaan, sillä huumori oli käytännössä alkuperäisenkin tukipilari.
Roolit jakautuivat nuorempaan kastiin, ja kaikki vetävät roolinsa peruskaavalla pakettiin sen suuremitta seremonioitta. Kokeneimmista nimistä Colin Farrell jatkaa ilmeetöntä linjaansa eikä täten vedä vertoja alkuperäiselle Jerrylle, pienen roolin tässäkin leffassa vetävälle Chris Saradonille. Muutenkin tuntuu, että kaikki mihin Colin Farrell koskee, muuttuu paskemmaksi. Ehkä hauskimman roolin tittelistä kilpailee Mintz- Plasse innokkaana vamppina ja Tennant gootahtavana taikurina.
Koska elokuvan budjetti miltei nelinkertaistui verrattuna alkuperäiseen, jotain erityisen ”näyttävääkin” piti saada aikaan. Maskeerausten ja muun rekvisiitan tilalle tulleet CGI-tehosteet astuivat melko vahvasti mukaan, kuten päätellä saattoi. Tietokoneveri lentää hillitymmin, tietokonetuli palaa tasaisemmin, tietokonepimeys valaisee paremmin ja tietokone vampyyrit räjähtävät kuin uudenvuodenraketit. Joidenkin mielestä varmaan ihan hienoja temppuja, mutta intohimoa ja tyyliä ei ole tarjolla. Varsinkin leffan jatkuva pimeys alkoi ottaa pattiin jossain vaiheessa.
Ihan mukavaa katseltavaa tämäkin silti on, vaikka mitään varsinaista kauhun yötä ei ikinä tulekaan. Hollywoodin väki ei edes yrittänyt tehdä ”perintöä” kauhuklassikolle, vaan dollareita tässäkin yritettiin saada kirstun pohjalle. Leffa ei kuitenkaan lippuluukuilla menestynyt odotetulla tavalla. Pimeään lauantai-iltaan elokuva sopii kuitenkin noin kertakäyttö-viihteenä.
