Jälleen kerran tuli todettua kuinka suorastaan erinomaisia leffoja voi jäädäkään väliin. Quillsin kansi on kieltämättä leffavuokraamossa sattunut silmään silloin tällöin, mutta melko yleinen negatiivisuus “vanhan ajan” tarinoihin on saanut sen jäämään hyllyyn. Onneksi plätty tarttui kouraan ja se tuli kannettua kotiin asti.
Homma ei ole todellakaan mikään pukuleikki kuten niin turhan monet 1700-luvun jutut ovat. Tarina kertoo perversioiden isästä Markiisi De Sadesta, joka on teljettynä mielisairaalaan ilmeisen tervejärkisenä. Markiisi antaa sulkakynän puhua ja jutut löytävät välikäsien kautta myyntiin ja myöhemmin roviollekin poltettavaksi. Leffa valottaa markiisin elämän loppupuolta melko synkällä otteella ja vaikka Kate Winslet onkin mukana stoorissa niin Titanicin megaromantiikkaa ei nähdä.
Quills on synkkä leffa, jossa eksynyttä lammasta yritetään saada lannistettua ensin hyvällä ja sitten pahalla. Markiisilla riittää monta ässää hiassa ennenkuin kirjatuotantoa saadaan hillittyä.
Loistava leffa josta löytyy joitain tuttuja vankilaleffojen ominaisuuksia kuten se sikaimainen pomottaja jota inhotaan. Tarina toimii, näyttelijätyö toimii, kaikki toimii, tarina senkun jyllää eteenpäin katsojan iloksi. Kuten tästäkin pläjäyksestä voimme todeta niin hyvää tahtoa ja kavereita löytyy laidasta laitaan. Leffan kuvaama tekopyhyys raivostuttaa ja se saakin lopussa palkkansa, mutta millaisen palkan se kannattaa todeta itse.
Kolme oskarinpaalua oli leffalle tulossa, mutta toiset korjasi potin. Jo ehdokkuudet kertovat, että mikä tahansa tusinapläjäys ei ole kysessä. Leffaa voi suositella hyvien ja karujenkin tapausten ystäville. Herkkähipiäisten kannattaa jättää homma hyllyyn ja ottaa vaikka joku Disneyn tuotanto ennemmin.
