Simpsoneiden luojan Matt Groeningin Futuraman ensimmäisen tuotankauden tiiviimpi tarkastelu osoittaa sen että Simpsonit oli aivan kunkkusarja. On todella vaikeaa keksiä pyörää uudelleen ja Futuramassa ei ylletä millään loistavan Simpsoneiden tasolle, johtuen henkilöhahmoista, jotka ovat tässä tapauksessa vain keskinkertaisia ja hiukan jopa tylsiäkin. Sarjan parhaat hetket nähdään poikkeuksetta robottihuumorin parissa a’la Bender. En tiedä, kokevatkohan sci-fi:n ystävät Futuraman sitten paremmaksi sarjaksi kuin Simpsonit. Itselleni asia on selvä, voittajaa tästä ei vaan saa aikaiseksi, mutta tuskinpa niin on aivan tarkoituskaan.
Pläjäyksessä nähdään kuinka homma käynnistyy ja päähenkilö, 25-vuotias pizzakuski Fry joutuu 1000 vuotta ajassa eteenpäin päästäkseen töihin koko universumia palvelevaan lähettifirmaan. Futuraman päähenkilöt ovat lähettifirman työntekijöitä ja ympärillä häärääviä hahmoja sekä on myös muutamia tyyppejä joihin törmäillään työn parissa useammin. Ensimmäisestä jaksosta asti kun hommaa seuraa niin huomaa kyllä että hahmojen väliset suhteet pidetään yllä ja pienetkin suhdeasiat ymmärtää paremmin kun sarjaa seuraa intensiivisesti. Kuten nyt vaikkapa Leelan suhde itseriittoiseen sankarikapteeniin, johon törmätään aina silloin tällöin eri jaksoissa.
Vaikka Futuraman hahmot eivät olekaan aivan A-luokkaa niin homma pelaa juonellisesti ja vähän väliä löytyy hyviä oivalluksia, jotka huvittavat suuresti ja jaksavat palkita sohvalla jököttävän katsojan. Sarja ehkä paranee aavistuksen verran vanhetessaan ja pidinkin toisesta tuotantokaudesta puoli pointsia enemmän, joka on melko marginaalinen muutos, mutta silti se sytytti “vähän” enemmän.
