Steve Martin on eräs suosikkikoomikoistani, joka on tehnyt monia hienoja elokuvia ja rooleja. Martinilla tuskin olisi näin hienoa elokuvauraa ilman Carl Reineriä, joka ohjasi neljä Steve Martinin elokuvaa, joista viimeinen on Paripeli vuodelta 1984. Siinä Steve esittää menestyvää asianajajaa Roger Cobbia, jonka ura on huimassa nousussa. Sitten hän saa asiakkaakseen oudon ja rikkaan kuolemaisillaan olevan naisen, joka aikoo siirtää sielunsa ennen kuolemaansa nuoren naisen ruumiiseen. No, jokin menee itämaisen tietäjän suorittamassa operaatiossa vikaan ja Roger saa ruumiiseensa vieraaksi uuden sielun.Yhteiselämä samassa ruumiissa on hyvin vaikeata, niinpä se itämainen hörhö olisi hyvä löytää mahdollisimman pian. Tilanteesta revitään tietenkin muutamat makeat naurut.
Paripeli on toimivaa hömppäkomediaa, jota katselee todella mielellään. Mitään erikoista tämä fantasiamaisia piirteitä omaava komedia ei sisällä, mutta laadukasta komediaa etsiskelevälle tämä on hyvä valinta. Homma perustuu lähes kokonaan Steve Martinin karisman ja taitavien koomikon kykyjen varaan, ja tietysti Martin jaksaa pitää kokonaisuutta harteillaan. Kun hän esittää miestä, jonka sisällä vaikuttaa kaksi ihmistä, niin on melkeinpä mahdottomuus olla häntä hauskempi. Lily Tomlin on ok sielunsa paikkaa vaihtavana naisena, mutta jää armottomasti loistavan Martinin varjoon. Maininnan ansaitsee myös kaikille MacGyver-faneille tuttu Dana Elcar Rogerin syrjähyppyihin sortuvana pomon.
Kaikesta Martin-hehkutuksesta huolimatta on mies parempiakin rooleja tehnyt, kuten kuten mainiossa leffassa Perhe on paras, mutta Paripeli on kuitenkin hyvä valinta kaikille miehen faneille sekä hyvin tehdyn komedian ystäville. Aavistuksen verran liian hitaasti alkava elokuva on kuitenkin loppupuolella sen verran kovassa vauhdissa, ettei tämän seurassa voi olla viihtymättä. Aikaa on myös sen verran kulunut, että tällaiset roolileikit elokuvissa alkavat olla jo aika kulunutta tavaraa. Yhden illan tämän pläjäyksen seurassa kuitenkin viettää vaivatta, joten suosittelut lähtevät.
