George A. Romero toi zombit aikanaan aivan uudelle tasolle Night of the Living Deadilla, jota seurasivat Dawn of the Dead sekä Day of the Dead. Kolmisen vuotta sitten ohjaaja sai valmiiksi neljännen zombielokuvansa, Land of the Deadin. Kosketus zombeihin oli kadonnut lähes kokonaan ja Dawn of the Deadista muistettava yhteiskuntakritiikki oli hataraa. Ehkä juuri siksi skeptikot suhtautuivat viidenteen zombileffaan, Diary of the Deadiin, vielä astetta epäilevämmin.
Diary of the Deadissa Romero kokeilee mukadokkari tyylistä kuvausta, jossa zombiepidemia alkaa täysin alusta. Elokuvalla ei siis ole tekemistä aiempien osien kanssa, vaan se luo täysin uuden alun kaikelle. Maailma on vielä puhdas paikka, jossa muutamat zombit vaeltavat etsimässä ruokaa. Joukko nuoria kuvaa omaa kauhuelokuvaansa, kunnes zombit saapuvat paikalle, minkä seurauksena osa tahtoo palata kotipuoleen varmistamaan, onko siellä kaikki kunnossa. Porukka hajaantuu. Kaikki dokumentoidaan, eli kamera käy koko ajan.
Romero on selkeästi halunnut tuoda zombinsa uudelle aikakaudelle. Homma onkin saatu mielenkiintoiseksi, sillä dokumentaarinen kuvaustyyli on intensiivistä ja onpa mukaan eksynyt muutama kiva oivalluskin. Ainoastaan kertojaäänen kanssa mennään mönkään pahemman kerran. Jostain älyttömästä syystä pääosan pitää kertoa aika ajoin, että hän on lisännyt editointivaiheessa pelottavaa musiikkia, jotta homma vaikuttaisi dramaattisemmalta.
Näyttelijät ovat mukavan tuntemattomia kasvoja, joten heidän kohtaloonsa on helppo samaistua. Tuntemattomuudestaan huolimatta kaikki näyttelijät tekevät ammattitaitosta, rutiininomaista työtä. Dokumentoivia nuoria on lähes pakko ihailla, mutta samalla myös hämmästellä, miten kylmäpäisesti porukka pystyy kuvamaan kaiken. Alussa osa jengistä epäröi kuvaamista, mutta lopulta videoiden katsojamäärät youtubessa ovat niin houkuttelevia, että kaikki ovat mukana.
Eli siis kaikki kuvataan tai muuten sitä ei ole tapahtunut. Nuoret kuvaavat oman logiikkansa mukaan varoitusvideota kaikille niille, jotka eivät vielä epidemiasta tiedä. Tässä lepää osittain ohjaajan yhteiskunnallinen kritiikki. Ehkä olen aivan väärässä, mutta itselleni tuli tunne, että ohjaaja on ottanut omalla tavallaan kantaa netin käyttöön ja siellä levitettäviin videoihin.
Vahvempana kritiikkinä on ohjaajalle jo ennestään tuttu ylikansoitus, josta on enää vaikea hakea mitään uutta kyseen ollessa kuitenkin jo miehen viides zombielokuva. Homma toimii edelleen ja tällä kertaa kokeillaan erilaista lähestymistapaa. Mitään post-apocalypsea ei ole luvassa, mutta lupaavat lähtökohdat sille kuitenkin annetaan.
Huhujen mukaan suunnitteilla on jatko-osa Diary of the Deadille. Henkilökohtaisesti en pidä sitä kovinkaan hyvänä ideana. Leffa toimi juuri tällaisena yksittäisenä teoksena, jota ei kannata yhdistää zombitrilogiaan tai Land of the Deadiin.
