John Hughes vaihtoi tyylilajia nuorisokuvauksista perhekomedioihin 1990-luvun vaihteissa. Samalla hän lopetteli ohjauspuuhia ja siirtyi enemmän käsikirjoittajapuolelle. Yksin kotona ja Beethoven -menestysten jälkeen hän alkoi kirjoittaa uutta versiota Ville Vallattomasta, tuosta klassisesta sarjakuvahenkilöstä. Nick Castle ohjasi ja tuloksena oli hyvin hughesmainen elokuva koko perheelle. Mukana oli paljon koheltamista ja Yksin kotona -tyylistä väkivaltaa, mutta myös aidosti hauskaa huumoria, jota Hughes aikoinaan osasi kirjoittaa. Näyttelijävalintoja ja ympäristön kuvausta myöten kyseessä on hyvin uskollinen filmatisointi legendaarisesta sarjakuvasta. Hughes on kierrättänyt myös muutaman vitsin aikaisemmista filmeistään (esim. Yksin kotona ja Beethoven).
Mason Gamble oli täydellinen valinta Ville Vallattoman rooliin. Jos joku ei vielä tiedä, niin kyseessä on villihkö pikkupoika, jonka hyvät teot ymmärretään usein kepposiksi. Naapurissa asustaa herra Karjunen, joka joutuu usein Villen kolttosten kohteiksi. Herra Karjunen ei kuitenkaan tajua, että Ville tarkoitti vain hyvää korvatessa herra Karjusen tekohampaat purukumilla rikottuaan ne vahingossa. Elokuvassa Villen vanhemmat ovat molemmat lähdössä työmatkalle, joten Ville pääsee Karjusten luokse viikonlopuksi hoitoon, kun muut eivät suostu enää vahtimaan ylivilkasta Villeä. Valitettavasti samalle viikonlopulle osuu Karjusten juhlat, joissa Yrjö-herra palkitaan puutarhaneuvoston toimesta. Samoihin aikoihin kaupunkia piinaa vielä Christopher Lloydin tulkitsema limainen rosvo. Eiköhän tuosta Hughesin käsissä vauhdikas seikkailu synny.
Ville Vallaton on hyvin nostalginen elokuva allekirjoittaneelle, mutta se on hyvin kestänyt aikaa. Monen muun lapsuussuosikkielokuvan kohdalla olen ihmetellyt, miten ihmeessä olen joskus ennen pitänyt tuollaisesta. Ville Vallattoman kohdalla ei kuitenkaan tätä tunnetta tule. Vaikka en mikään pikku nulikka enää olekaan, niin vieläkin homma viihdyttää ja hauskuttaa. Loppupuolella meininki vähän huononee, kun Hughes alkaa käyttää ehkä vähän liikaa Yksin kotona -tyylistä väkivaltaa, mutta tuskitta tämän loppuun asti katselee.
Näyttelijäpuoli on ehkäpä elokuvan parasta antia. Jo mainitsemani Mason Gamble on kuin ilmetty Ville Vallaton, parempaa vaihtoehtoa en tiedä, mutta ei muitakaan näyttelijöitä valitessa ole metsään menty. Muutama vuosi sitten kuollut Walter Matthau on varsin mainio Mr. Wilsonina (eli herra Karjusena) ja tämä vanha koomikkomestari on täydellinen kärttyisenä naapurin setänä. Eipä Joan Plowrightkaan ole ollenkaan huono rouva Karjusena. Christopher Lloydin esittää hieman rutiininomaisesti mutta kuitenkin hauskasti ilkeää ryöväriä. Sarjakuvasta tutut Villen äiti ja isä sekä kaverit Tytti ja Jussi ovat myös siirretty hyvin elävän kuvan muotoon.
Ei mikään erikoinen leffa, mutta lapsiin tämä uppoaa varmasti täysillä. Ihan kiva viikonloppuillan viihdyttäjä (tai niin kuin tässä tapauksessa maanantain ja tiistain välisen yön viihdyttäjä).
