Viidentoista minuutin mainospiinan jälkeen päästään asian viereen eli Animatrix DVD:n ja Matrixin konsolipelin mainostamiseen. No, vihdoinkin se sitten alkaa. Matrix Reload käynnistyy näyttävällä toimintainsertillä, josta jää lopulta kuitenkin hiukan vaisu maku suuhun. Tälläkö tasolla liikutaan toiminnassa? Tuleeko jotain uutta?
Juonta aletaan kehittelemään verkkaisesti ja ajatus lienee saada kaikki katsojat messiin, onhan tuosta originelli-pläjäyksestä jo kotvan aikaa. Täytyy kyllä sanoa, että henkilöhahmojen repliikit tuntuvat alkuun välillä melko kaurismäkeläiseltä töksäyttelyltä, mutta se ei olekaan leffan pääpointti. Homman juju on että kun varsinaisiin toimintakohtauksiin päästään niin meininki on nopeampaa, visuaalisempaa ja viihteellisempää sekä ennenkaikkea sitä on entistä enemmän.
Matrix Reload on monen asian keitos tai ainakin monista kohtauksista syntyy erilaisia mielleyhtymiä. Neon (Reeves) voi rinnastaa välillä jeesukseen. Toimintakohtauksissa ukko taas suihkii ilmassa kuin teräsmies konsanaan. Välillä taas katsellaan perinteistä kunnon hyppypotkumeininkiä ja sitten tuleekin mieleen Asterix & Obelix, sen verran äijiä sinkoilee jokapuolelle. Yhdessä kohtauksessa bongasin että Neo (Reeves) oli luotu 3D-härvelillä. Hassua, sitä en olisi odottanut.
Toiminnantäytteisen leffan kuluessa huomaa, että jotkut keskustelut Matrixin syvimmästä olemuksesta menee jo yli hilseen ja hiukan toivoo jo seuraavan actionkohtauksen tuloa. Keskustelupuoli ei oikein simahda leffassa, mutta coolina ja tylynä olo onnistuu kyllä. Beatti taustalle ja säpinää kankaalle.
Leffa ei petä. Ajatus ei ole enää uniikki, mutta asiaan mennään entistä syvemmälle. Koko Matrixin konsepti on hyvä ja sen parissa viihtyy. Tehosteille ei aseteta mitään rajaa ja ne näyttävätkin häkellyttävän hyviltä. Hommassa on edelleen se omannäköinen juju mukana. Vuoden tähän asti paras toimintaleffa, korostan että toimintaleffa.
