Edward D. Wood nuoremman perinnöksi on jäänyt kestävä maine äärimmäisen, suorastaan nerokkaan huonona elokuvantekijänä. Tarkastelussa on siis Woodin lyhyen “kulta”kauden merkkiteos. Mukana on ydinenergiaa, suo, erikoistehottomuuksia ja Lobo (Tor Johnson) rumana muskelina hullulle tiedemiehelle, tohtori Eric Vornoffille (Bela Lugosi). Poliisi Dick Craig (Tony McCoy) sotkeutuu juttuun ja naisena hädässä on Janet Lawton (Loretta King).
Tämä Woodin kuuluisan kalkkunatrion keskimmäinen on ensimmäinen scifi niistä ja elokuvallisilta ansioiltaan se onkin parhaiten onnistunut. Tarina on hoopo, mutta pysyy natisten juuri ja juuri kasassa. Lisätään yhtälöön erikoistehottomuudet ja parhaimmillaan juuri ja juuri kelvollinen näyttelijäntyö niin kalkkunaklassikko on valmiina. Dialogi on latteudessaan hykerryttävää ja meno on muutenkin ennalta-arvattavaa.
Näyttelijäkaarti on täyttä C-sarjan möhellystä aikakaudeltaan. He eivät kuitenkaan törki ärsytyskynnyksiä liikaa, mikä onkin varmasti surkean käsikirjoituksen apua. Kerrankin huonosta käsiksestä on apua. Tor Johnson on susiruma Lobo, heiluttelee käsiään ja mulkoilee kuin atomihirviö. Bela Lugosi varsinaisessa tähtiroolissa pääsee näyttämään että hän ei ollut kyvytön näyttelijä vaikka ikä ja epäonni hänet rampauttikin. Kliseisen ilkeän hullun tiedemiehen hahmosta ei voi sanoa mitään hyvää, mutta ei paljoa pahaakaan.
Paras tapa katsoa Ed Woodin elokuvallisin elokuva on kevyessä hiprakassa ja aivot asianmukaiselle vapaavaihteelle jätettynä. Itse asiassa se juuri oli Allekirjoittaneen tapa katsoa ja hauskaa oli. Viimeistään mustekalahirviön dramaattiseksi aiottu esiintyminen laittaa nauruhermot laulamaan…
