Pakko myöntää: tässä on yksi hankalimmista elokuvista arvostella. Tämä on elokuvien elokuva, jonka tekoprosessista ja sen lukuisista kämmäyksistä voisi tehdä täysin oman elokuvan, ja itse asiassa on tehtykin, jos joku ei sitä tiennyt: Hearts of darkness, joka on itse asiassa Coppolan vaimon tuotanto.
Nuoriso, joka tykästyy vain Lord of the Harry Potter: the Revenge of the Spider man- tyylisiin popkornirainoihin, ei tästä elokuvasta välitä tuon taivaallista, mutta keski-ikäisille, jotka saattavat Vietnamin sodan vielä muistaakin, se on rainojen raina.
Ensin haluan tehdä selväksi yhden asian: olen suuri sotaleffafriikki ja olen lukenut Leffatykistä useita tykityksiä, joissa kummaa kyllä on hyvin tavanomaista vertailla keskeisiä mestariteoksia keskenään.
Minusta tuo on melko turhaa, sillä useasti elokuvilla on täysin eri tarkoitusperät keskenään ja esim. Platoon, Full Metal Jacket ja Ilmestyskirja. Nyt ovat täysin erilaisia, ehdottomasti ohjaajansa näköisiä teoksia, ja vaikka ne ovat kaikki suuria kulttipätkiä ja käsittelevät samaa sotaa, ne ovat täysin itsenäisiä teoksia, joten vertailu on melko turhaa( en missään tapauksesssa halua olla jeesustelija, joten jos olen arvioissani harrastanut edelläkuvattua toimintaa, olisin kiitollinen jos tarkkasilmäinen lukija ilmoittaisi e-potsitse siitä).
Mutta nyt irroitauduin aiheesta joten takaisin elokuvaan. Ilmestyskirja Nyt.in alku ei kuulosta monimutkaiselta, mutta sitäkin kiehtovammalta: jurolle kapteeni Willardille(Martin Sheen) annetaan kolkko tehtävä: liikkuu viitteitä siitä, että useasti palkittu eversti Kurtz(Marlon Brando) olisi seonnut Vietnamin viidakon syövereihin ja aloittanut yksityisen sissisodan kaikkea liikkuvaa vastaan.
Willard määrätään matkustamaan Nung-jokea ylös Kurtzin hallintoalueelle ja “lopettamaan hänen komentonsa”. Willard saa käyttöönsä partioveneen, jolla hän aloittaa matkan sekä ulkoiseen, sodan raiskaamaan pimeyteen että oman mielensä syövereihin.
Matkalla hän tapaa ikimuistoisia hahmoja, mm. aidosti hullun Cowboy-eversti Kilgoren(Robert Duvall), joka yhdessä elokuvahistorian parhaiten mieleen syöpyvimmistä kohtauksista tuhoaa helikopterilaivueellaan vietnamilaisen siviilikylän (My Lai…) niinkin yksinkertaisesta syystä kun että hän ja hänen punaniskakaverinsa pääsisivät surffaamaan rannalle kranaattisateen keskellle.
Olen nähnyt molemmat versiot ja ehdottomasti parempi on pidennetty Redux- versio, jonka eräässä kohtauksessa Willard kavereineen vierailee ranskalaisella plantaasilla, jossa esitetään purevaa poliittista kritiikkiä imperiaalipolitiikkaa vastaan. Lopulta vene saapuu miehistöinen vertauskuvalliseen Kurtzin valtakuntaan, jossa kannattaa miettiä, kuka oikeastaan onkaan seonnut.
Ilmestyskirja. Nyt. on kovan luokan kulttipätkä, joka on siis mielestäni ymmärretty hieman väärin. Elokuvan ei suinkaan kuulukkaan olla äksöniä, vaan enemmänkin ihmisen päänsisäistä taistelua kuvaava matka pimeyteen, jota siivittävät hienot näyttelijät (Martin Sheen on tosin myöntänyt, että oli kuvausten aikana niin aineissa, ettei muista niistä mitään.), upea kuvaus-ja ohjaustyö, Kellopeliappelsiinimainen painajaismainen musiikki sekä hienot Kaukoidän kuvausmaisemat.
Ehdottomasti parempi Redux- versio on yli kolme tuntia pitkä ja vaatii intensiivistä katsomista ja elokuva jättääkin kohtalaisen paljon katsojan itsensä pohdittavaksi, joten jos ajattelit vuokrata leffan ja viettää mallasjuoman täytteisen illan kaveriporukan kanssa, jätä suosiolla tämä leffa hyllyyn. Mutta oikeanlaisen katsojan se palkitsee unohtumattomalla kokemuksella.
DVD-julkaisukin on kohtalaisen laadukas, paitsi ekstroja niukalti, joten jos sinulla on perjantai-ilta yksin kotona käytettävänä ja et ole vielä kokenut “horror, the horror”, ei mikään huono tapa sivistää itseään tälläkin synkällä klassikolla.
