Olipa kerran mies, joka tahtoi vaipua maanisuuteen noustakseen vielä kirkkaimpiin parrasvaloihin. Niinpä hän hankki käytetyn auton, ja moottoreiden huristessa sekä Hurriganesin soidessa hänen tarinansa kohti menestystä eteni. Kuulostaa liiankin yksinkertaiselta, paitsi että tämä mies on kirjailija! Jopas meni hankalaksi…
Klassikko perustuu Kari Hotakaisen samannimiseen kirjaan, jossa hän omalla persoonallisella tavallaan kertoo puoliksi parodioiden ja puoliksi tosissaan kirjailijan/taiteilijan elämästä. Loogisesti päähenkilö on jopa nimetty Kari Hotakaiseksi (roolissa tietenkin monikasvo Suosalo). Valekirjailijaksi (elokuvassa) tituleeratun Hotakaisen matkassa pyörivät Pera Kiilapää sekä Arvi Lind-faniuttaan auliisti esittelevä käytettyjen autojen kauppias Kaartio. Kaartion idoli Lindkin tekee pikkuroolin sivussa.
Välistä Klassikko on Hotakaismaiseen tyyliin täynnä pikkupiikittelyä, ja piikkimattokin jää kakkoseksi sen rinnalla. Terävää siis, mutta kuten leffan hahmo Perakin sanoo: “Totuutta on turha peittää paskalla”. Sama juttu koko leffan kanssa, mukana on hienoja elementtejä ja Hotakainen on hauska mies, mutta kokonaisuutena tämä on aikamoista soopaa. Leffaformaatissa Hotakaisen sanat lähinnä kulkevat sanahelinänä korvasta sisään ja toisesta ulos. Todellista kosketusta katsojaan ei pääse syntymään.
Hienoja ja hauskoja hetkiä joukossa toki piisaa. Kirjailijan yliopistoajan vilahtaminen silmissä, ja vierailut lääkärissä runkkaamisvaivojen vuoksi ovat hauskahkoja, ja tyly kommentti “tuska sisään, tyttö ulos” lyhyen suhteen jälkeen tiivistää taiteilijan melankoliantavoittelun loistavasti. Alfa Romeo kelpaa muusaksi, onni ei. Ja shokeeraamalla menestytään, jos edes sitenkään. Myös homofobinen Pera tarjoaa hienoja aatteita, surren viiksiensä takaa mm. toisten autojen ja eukkojen karstoittumista. Lisäksi samalla opitaan, että 50 00 mk on niin iso summa, että sillä saa kaksi tojotakorollaa, ja moisen summan kuljettamiseen satasina tarvitaan homopussi vyölle. Justiinsa…
Niille, jotka imevät Arvi Lindistä henkistä voimavaraa kuten Kaartio, tai niille, jotka ovat todella kovia Hotakais-faneja, tämä voi olla mitä mainioin leffa, mutta muuten leffa on vain yksi kertakäyttömössö suomalaisessa elokuvahistoriassa. Klassikko ei ole nimensä veroinen teos.
