Bruce Willis oli 90-luvun alussa uransa huipulla. John McTiernanin Die Hard oli nostanut vielä hiuspehkon omaavan actionstaran tilanteeseen, jossa olisi melko helppoa valita loistorooleja. Ja mitä Bruce tekikään? Hän tarttui itse ideoimaansa toimintaparodiaan, jota väkerrettiin pitkä tovi. Ja tulos on kaamea.
Hudson Hawkin katsominen sattuu oikeasti – niin Brucen kuin yleensäkin elokuvan kannalta. Bruce itse varmasti nautti päästyään toteuttamaan omia visioitaan, mutta onko näin mitättömään ideaan tosiaan pakko investoida 65 miljoonaa dollaria? Ja vieläpä samoihin aikoihin kuin Die Hardin kakkososa ilmestyi?
Mm. 40 päivää ja 40 yötä -leffan ohjannut Michael Lehmann toimii kapellimestarina Bruceshowssa, jossa huono huumori ja säälittävä toiminta määritellään uusiksi. Brucen yritys leikkiä huvittavaa actionsankaria olisi voitu haudata heti alkuunsa, sillä tämä vain tahraa laadukkaiden Die Hardien tähden mainetta.
Bruce esittää kaikkien varkaiden kuningasta, joka vankilasta vapauduttuaan joutuu melkoiseen ristitulitukseen. Joten paineen alla äijä pistetään ryöväämään Da Vincin taideteoksia. Ja taustalla oleva juonihan on huima! Ööh, tai sitten ei kuitenkaan. Andie McDowell toimii elokuvan virallisena kaunistuksena, mutta ei hän, eikä James Coburnkaan pysty mitään käsikirjoituksen huonoudelle.
Hudson hawk ei ole varkaista pahin, mutta leffoista se on lähestulkoon surkein. Lisäksi se on tapaus, jonka kohdalla on vaikea löytää sanoja kuvaamaan hävyttömän alhaista huumoritasoa tai räjähdysherkkää b-luokan actionia. Ja se tuttu aivonarikkailmoituskin on hankala muotoilla tässä tapauksessa: ehkäpä pää pitäisi hakata muusiksi tiiliseinää vasten, jotta tällainen urea uppoisi. Vaan kuinkas enää paikkaisit pään muuta varten?
Tämä Leffa löytyy omalta surkeimmat top10 -listaltani. Ja varsin kärjestä.
