70-luvun glittereimmän alienin jäähyväiskonsertti kulkee aina hiukan eri nimillä, mutta lopulta on aina kyse samasta kamasta. Huhupuheisiin ja vanhojen patujen kertomuksiin verrattuna show on kovasti lattea. Ziggy (siis Bowie) pysyy kaukana yleisöstä ja itse mies hahmon takanakin jää kysymysmerkiksi. Lieneekö syynä se, että Ziggy oli ottaa ylivallan David Jonesista (Bowien oikea nimi) ja päihteet olivat tietysti mukana kuvioissa. Ziggyn jälkeen mies omaksui hahmokseen rankemman sekoboltsin, Aladdin Sanen, eikä se jäänyt hahmoista viimeiseksi.
Setissä on kultaisen Ziggy-kauden hittejä (nimikappaleesta Changes-biisiin) mutta myös vähemmän tunnettua tavaraa, kuten Wild Eyed Boy From Freecloud (pieni helmi). Bändin puvustus on viiden tähden tavaraa, japanilaistyyliset asusteet ovat iättömän kauniita.
Lontoon Hammersmith Odeonissa pidetty keikka villitsi aikalaisyleisön pehmeydestään huolimatta. Kuvamateriaali ei ole parasta laadultaan, mutta fanit jaksavat kai vieläkin katsoa, kun Ziggy tekee juttunsa. Nostalgista.
