Niin kuin ovat jotkin autot, on alkuperäinen Star Trek -sarjakin ihan omaa luokkaansa. Star Trek -universumille tyypillisen keltaiseen boksiin pakatun, ja tätä nykyä myös digitaalisesti paranneltuna versiona saatavan The Original Seriesin (TOS) ensimmäinen kausi on edelleen kumarruksen arvoinen tapaus.
TOSin alkutaival oli rankka. 1960-luvulla moiselle avaruussarjalle ei tahtonut löytyä sijaa. Ensimmäinen pilottijakso (The Cage) sai isot pamput pyörittelemään päitään. Vasta sitten, kun sarjan casting pantiin uusiksi, sille annettiin tilaisuus. TOSin luoja, Gene Roddenberry säilytti mukana alkuperäisestä kaartista vain yhden päähenkilön, suippokorvaisen herra Spockin (Nimoy). Monella tavalla ensimmäinen kausi oli kuitenkin haparoivaa taaperrusta. Hahmot ovat jonkin verran erilaisia kuin mitä monet saattavat muistaa. Esimerkiksi juuri herra Spock, joka myöhemmin hymyili tuskin koskaan, virnistelee kaudella kuin olisi saanut lirpasta kalloonsa. Voihan Muddin haaremi sentään!
Sarjan ensimmäinen kausi ei kuitenkaan ole niin huono, kuin näin vanhalta avaruusoopperalta voisi odottaa. Toki sen kuvaamat ulkoavaruuden öttiäiset näyttävät kuminaamashow’n jämälaarin kammotuksilta. Ja totta kai jakso jos toinenkin loppuu höpsöön vitsiin, jolle miehistön jäsenet höröttelevät paksua tekonaurua. Eikä sovi unohtaa mainita, että porukka näyttelee paikoin niin kehnosti, että heidän voisi kuvitella tehneen Star Trekiä vain parempaa odotellessa. Mutta! Jo aivan alussa on nähtävissä Gene Roddenberryn kyky luoda jotakin aidosti omaperäistä, puhuttelevaa ja kommentoivaa. Esimerkiksi jaksossa nimeltä Miri pureudutaan kiinnostavalla tavalla vastuun kantamisen dilemmaan. Shore Leave taas leikittelee idealla todeksi muuttuvista unista ja This Side of Paradise keskittyy evakuointitilanteen muodostamiin yllättäviin ongelmiin.
Entä sitten se varsinainen ”oopperapuoli”? Koska kapteeni Kirk on 1960-lukulaisesti luotu mies, hänellä on tyttö joka galaksissa. Maassa hän hurmaa jopa saippuakuningatar Joan Collinsin esittämän Edith Keelerin. Hoitaja Chapelilla (Barrett) on vipinää herra Spockin suuntaan (!) ja kesken kauden mukaan tuleva venäläisperäinen Pavel Chekov (Koenig) pyrkii hurmaamaan naispuoliset katsojat. Pavelin lisäksi tarjolla on kovempaakin karjua. Khan (Montalban), jonka silmätikuksi Enterprisen miehistö joutuu elokuvassa Star Trek II – Khanin viha (1982), panee jaksossa Space Seed tyttöjen polvet hyytelöksi. Aika velikultia.
Star Trek: TOS on sarja, jota valitettavasti ei voi suositella kuin tieteisfiktion ystäville. Jos tulevaisuusvisiot eivät kiinnosta, tai esim. kamppailu gladiaattoriliskoa vastaan tuntuu überpäättömältä edes camp-huumoriksi, minkäs sille mahtaa. Scifisteille näistä kyllä riittää hupia pitkäksi aikaa. Ensimmäinen kausi kattaa 29 episodia, joille on valittavissa myös tekstitys suomeksi. Paketissa on komea määrä lisämateriaalia, mutta alkuperäistä The Cage -pilottia siltä on turha etsiä. Jos senkin tahtoo nähdä, voi kyseisen jakson hankkia joko erikseen myytävänä DVD:nä tai täydentämällä kokoelmaansa TOS:in kolmannen ja viimeisen kauden boksilla.
