Kun elokuvan nimi kuuluu Jetzt oder nie – Zeit ist Geld, liian moni kääntää päänsä poispäin. Kehtaapa vielä näyttää nyrpeää nokkaa – ”se on jotain saksalaista marginaalituotetta vai?”
Hurjankuuloinen originaalititteli kuuluu suomeksi, tai ainakin suomennettuna, Nyt tai ei koskaan – aika on rahaa. Vielä tuokaan titteli ei varmasti saa selkäänsä kääntäneitä palaamaan. Vaikka sitä syytä todellakin olisi. Leffa kun edustaa keskieurooppalaista persoonallista huumoria parhaimmillaan.
Nyt tai ei koskaan – aika on rahaa kertoo kolmesta yli 70-vuotiasta naikkosesta – Carlasta, Lilistä ja Metasta. Vanhainkotiteeman vuoksi myös kaikki keskeisimpien osien näyttelijät ovat lähempänä 80 ikävuotta, ja se vain parantaa menoa! Emmehän me kaipaa ikärasismia taikka Hollywoof-mittapuun täyttäviä tähtösiä?
Carla, Lili ja Meta on energinen kolmikko. Mummojen pukeutuminenkin on jaettu persoonan mukaan pelokkaan siniseen, pohtivan vihreään ja räiskyvään punaiseen. Ja samoja aatteita edustavat myös nuo vanhat naiset, jotka kaipaavat kiivasti tiukkapyllyisten miesten täyttämään paratiisiin! Eikä se paratiisi ole tuonpuoleisessa, vaan ihan eteläisellä drinkkien täyttämällä risteilyllä.
Allekirjoittanut nauroi monta kertaa mummelien hellyttävälle menolle, mm. edellä mainitulle kaipuulle nuorten miestarjoilijoiden luo. Mutta on tarinalla synkkä, pohdiskeleva puolensakin: trio tietää kuoleman vaanivan ihan kulman takana ja sitä kovemmin halu päästä vielä kerran kokemaan jotakin uutta pursuu esiin. Kuoleman viikatteen heilahdus roikkuu kokoajan yllä, varsinkin kun kavala, yllättävä syöpä tekee tepposiaan.
Trio siis kaipaa pois vanhainkodin tylsyydestä. Mutta silti vanhusten ”hemma” taitaa olla sieltä värikkäimmästä päästä – eikä vähiten kolmikkomme ansiosta. He kun näpistävät lähikaupasta viinaa sekä tupakkaa ja kaupittelevat sitten kiellettyjä nautintoja kanssatovereilleen pimeästi. Nerokasta, eikö totta? Juonikasta ainakin.
Kertomus huipentuu siihen, kun lopulta risteily on todella lähellä ja pankkiryöstö viekin mummojen toivon hubailusta. Tästä syntyy huima tarina pankkiryöstöstä, jonka toteuttaa siis yhteisiältään yli 200-vuotias trio. Siitä ei voi hyvää syntyä…
…mutta niin siitä vai syntyy. Ainakin sohvapotaatin vinkkelistä: mielihyvällähän sitä katselee näin elämänmakuista ja pintaliitotähdetöntä komediaa. Hatunnosto tuiki tuntemattoman Lars Büchelin suuntaan: loistoleffan olet taikonut!
