Tätä nykyä näyttää olevan pikimminkin sääntö kuin poikkeus, että suosittu leffa saa ainakin kaksi jatko-osaa. Sittenpähän ei tarvitse aina uudelleen luoda uusia hahmoja ja maailmoja, vaan voidaan kierrättää vanhaa ja kaikki tykkäävät, kun näkevät tutut ja turvalliset tyypit kerrasta toiseen yhä uusissa seikkailuissa. Siis ”wau”, ihan kuin tv-sarjoissa!
Ice Age on jääkauden elävät valkokankaille heittänyt komediallinen perheanimaatio, joka niin ikään on venynyt sarjaksi asti. Sen pariin uskaltaa vähän pienemmätkin katsojat jättää vaikka ihan yksikseen. Kolmososassa esimerkiksi nähdään huima takaa-ajokohtaus, jossa sapelihammastiikeri Diego (Leary) yrittää napata sorkkaeläintä päivällisekseen, mutta lopputulos on perin juurin kiltti ja lapsiystävällinen. Vauhdin ja huikeiden kuvakikkojen voimaan Ice Age 3 kuitenkin nojaa. Elokuva on niin vuorikiipeilyä, takaa-ajoa, kaarnanpalalla laskettelua ja muuta mukavaa pullollaan, että sen voisi katsoa toimivan jopa jonkinlaisena videopelin promomateriaalina. Menon ja meinigin varjolla sarjan ensimmäisestä osasta tutut mammutit ja heidän ystävänsä pyrkivät pelastamaan jään alle kätkeytyneeseen paratiisiin kadonneen laiskiaisenhöppänä Sidin (Leguizamo). Tehtävä ei ole helppo, sillä paratiisia asuttavat mammuttejakin suuremmat dinosaurukset, ja kaiken kukkuraksi Ellie-mammutti (Latifah) odottaa vauvelia.
Kuten vihreän jätti Shrekin seikkailujen viimeisessä osassa, Shrek 3:ssa, Ice Age 3:ssa perheasiat toimivat koko elokuvan punaisena lankana. Mutta toisin kuin Shrek 3:ssa, ei tässä rainassa kolistella ihan vitsilaarin pohjia ja tarvota kuluneimpia polkuja. Vaikka elokuvassa paahdetaan useaan otteeseen kuin vuoristoradalla, sen dialogikohtaukset kuulostavat silti siltä kuin niitä olisi joku kirjoittanut ainakin tovia pitempään ja johonkin muualle kuin vain toilettipaperin takapuolelle. Tällä en tarkoita, että Ice Age 3 olisi yllättävä ja syvällinen komediallinen draama perhe- ja ystävyyssiteiden muovautumisesta. Sen sijaan kyse on kivasti viihdyttävästä lastenleffasta, jossa on hippunen viisaita ajatuksia.
Ice Age 3:n kehnoin osuus liittyy sen esittelemään täysin uuteen hahmoon, näätään nimeltä Buck (Pegg). Buckin pitäisi selvästi olla karskin mutta kajahtaneen metsien miehen karikatyyri. Tosi asiassa Buck on tylsä kliseekimppu, jonka elämöinti ei naurata ketään. Harmi kyllä tämä epeli saa elokuvassa suurin piirtein yhtä paljon kuva-aikaa kuin vanha tuttu mammuttipariskuntakin. Kaikkiaan elokuvan hauskimmasta osuudesta vastaa jälleen kerran Jyrsis, pieni mutta puhumaton oravankutale. Jyrsiksen slapstick-venkoilut ovat sukua Kelju K. Kojootti -piirretyille. Ice Age 3:ssa näkyy myös muiden animaatioiden vaikutteita ja pieniä kumarruksia suuntaan jos toiseen. Esimerkiksi Don Bluthin Maa aikojen alussa lienee toiminut yhtenä tämän elokuvan tekijöiden innoittajista ja Studio Ghiblin henki taas näkyy sekä Sidin että kodaman näköisessä lumiukossa.
Visuaaliselta anniltaan Ice Age 3 on karvantarkkaa työtä, mitä nyt lumimaisemia ja viidakkoparatiisia näyttävät olleen tekemässä ihan toisistaan poikkeavat porukat. Lumen ja jään keskellä on näkyvissä vain tyyliteltyjä kuusia, kun taas paratiisin puolella kasvit ovat pullollaan yksityiskohtia. Mutta kuka niitä maisemia katselee, kun Jyrsis ja Sid kumppaneineen ovat niin ihkuja ja hassuja…
