Jos ei muuta, niin I Love You Phillip Morris on malliesimerkki siitä kuinka seksuaalivähemmistöt näyttäisivät etenkin arvokonservatiivisessa Jenkkilässä hämmentävän levittäjiä vielä pitkään. Laadukasta homodraamaa saa jo pienellä kohulla tuottaa, mutta annahan olla jos teet kepeän leffan jossa päähenkilö on homo ja se on kaikkien mielestä ihan okei. Tämä tuotanto ei rahojaan enää näe.
Glenn Ficarran ja John Requan esikoisohjauksessa seksuaalisuus ei nimittäin ole avainkysymys, vaikka ennakkokohusta niin voisi päätelläkin. Jim Carreyn esittämä Steven Russell on patologinen valehtelija, joka kulissielämästä irtaannuttuaan ryhtyy täysipäiväiseksi petkuttajaksi. Kun Russell törmääkin sitten kohtalokkaasti nimiroolimieheen, iki-ihanaiseen Phillip Morrisiin (Ewan McGregor), joutuu monikasvoisuus kipeästi vastakkain elämää suuremman romanssin kanssa.
Niin koukeroisesti käsikirjoitetulta veijaritarinalta kuin I Love You Phillip Morris tuntuukin, hämmentävän suuri osa sen käänteistä perustuu tosielämään. On tavallaan helppoa ymmärtää, miksi oikean tapauksen yksityiskohtia on haluttu sisällyttää mukaan näin paljon – totuus on nytkin tarua ihmeellisempää – mutta elokuvan otetta liika uskollisuus syö pahasti. Kokonaisuus rönsyilee suuntaan ja toiseen, eikä esimerkiksi Russellin äitisuhdetta ehditä käsitellä lopulta yhtään vaikka alku niin antaisi olettaa. Tasapaino heiluu huterasti surullisen hahmokuvauksen ja ylilyövän Carrey-komedian välillä jättäen päähenkilön etäiseksi. Genresekoittelu on yleisesti ottaen suotavaa, mutta nyt tekisi mieli jakaa leffa tylysti kahteen palaan.
Empatiat menevätkin nopeasti mainiosti McGregorille, jonka hahmo ei juuri komediapuolella käy ja tuntuu ehkä juuri siksi muita aidommalta. Phillip Morrisin rakkaus on uskottavaa ja parhaimmillaan jopa raastavaa. Parin kemia toimii – melkoinen saavutus, ottaen huomioon muun rakenteen epätasapainoisuuden. Parin puolesta jännittää, vaikka samalla hyvin tiedostaisikin seuraavansa vain kahden lahjakkaan näyttelijän työskentelyä. Sekin on yllättävää, että homovitseissä ei ole säästelty; ne ovat kuitenkin niin stereotyyppisiä, että etenkin tässä kontekstissa muodostuvat lähinnä lämpimän ironisiksi.
I Love You Phillip Morrisissa on huimasti potentiaalia, mutta tietty epävarmuus vaivaa koko leffaa. Lähtökohta on kiehtova, mutta toteutus harmillisen laiskasti rajattu. Pointsit silti pääkaksikosta – ja jo lähtökohtaisesti rohkeudesta puskea tällaista projektia tuotantoon.
