Kun hullut pääsevät huoneistaan vaeltamaan pitkin parantolaa, on se kuin parhaimmasta zombie-elokuvasta.
Pakko sanoa: hieno elokuva. Optimaalinen läpileikkaus psykiatriselle osastolle. Tälläistä se on. Joku on aina hiipimässä selkäsi taakse huomaamatta ja toiset, ”yläkertaan” kuuluvat puremassa käsiä ja nauraa hekottamasta omille jutuilleen. Osa porukasta on vetelää, eikä epäilystäkään, he haluavat kuolla. Ja aina löytyy joku vihainen, joka luulee, ajattelee tai tietää, riippuen siitä kuinka hullu itse katsoja on, että osastolla tapahtuu jotain hämärää, moraalitonta ja epäinhimillistä.
Ja mitä hoitohenkilökuntaan tulee. Aina on pääpahis, joka on yleensä lääkäri. Yleensä pahiksen viitta asetetaan potilaiden keskuudessa lääkärille joka määrää tai vaihtelee lääkkeitä. Yleensä tämä lääkäri itsekkin vetelee samoja lääkkeitä suoraan suoneen.
Vainoharhaiset ajatukset ovat yleisiä jotka luultavasti tulevat lisääntymään suljetulle jouduttuasi. Mutta älä huoli. Ne ovat OK. Ne saattavat jopa olla hyödyksi. Ne saattavat antaa sinulle pontta lähteä ”hatkaan” ja huudella karkumatkallasi kuinka potilaita suljetulla hoidetaan. Ohikulkijan kohdatessa tämmöinen huuteleva hullu, kannattaa mennä kippuraan ja työntää piikit ulos.
Hulvattomin kauhu-trilleri pitkään aikaan, eikä tule kyllä edes mieleen toista yhtä hulvatonta tämän genren elokuvaa.
Yksi asia ainakin on varmaa. Psykiatriset osastot kannattaa kiertää kilometrin säteellä sillä hullujen pöpöt läpäisevät tiilet, alumiinit ja kaiken muunkin. Jos et kuitenkaan pelkää näitä pöpöjä vaan olet tyhmä, niin ymmärrä edes se, että olet ykskaks itse heidän seassaan suljettujen ovien takana, kuultuasi matkalla töihin kivunsekaista huutoa tohtorin tehdessä jollekkin onnettomalle potilaalle hoitotoimenpiteitään.
Jos kuitenkin olet epäonninen, annan sinulle vinkin. Ole vihannes ja tottele kaikkia hoitajia, niin sinulla on mahdollisuus välttää pahan tohtorin piina.
