Kotikatsomoon kuin luotu Linnan juhlat luotaa Suomen tilaa vuonna 2017 hilpeällä vireellä. Leffa vinkkaa silmää moneen suuntaan, mm. valtakunnan uutisia seuranneille ja jopa filmifriikeille. Raina olisi täyttä timanttia, ellei pieniä klaffivirheitä tarttuisi katsojan silmään silloin tällöin.
Ville Myllyrinteen näyttelemä Bruno Oja on valtion palkkaama filosofi, joka havahtuu riehakkaan yön jälkeen poliisin putkasta ilman vaatteita. Tulevaisuusselontekoa hallitukselle tehnyt tieteilijä uhkaa jättää työnsä kokonaan kesken nolon tapauksen jälkeen, mutta oppi-isänsä (aina naseva Juha Muje) kehotuksesta hän lähteekin jättiotsikoita karkuun karuille Lapin erämaille. Etelän herra on korvessa kuin kuivalle kalliolle mätkähtänyt hauki, hämmennyksissä ja järkyttynyt. Kun posti tuo kutsun takaisin nk. sivistyksen keskelle, presidentin vuotuisiin itsenäisyyspäivän juhliin, tulee Brunolle kiire lähimmälle lentokentälle. Mutta tulevaisuudesta varma filosofi saa viimeistään siinä vaiheessa tuta, ettei mitään voi ennustaa, aivan kuten hänen Lapissa kohtaama korpiviisas ystävänsä Jallu (oivallisen karhea Kai Lehtinen) on hänelle yrittänyt kertoa.
Raid-sarjan ja -elokuvan takaa tuttu Tapio Piirainen käyttää Linnan juhlissa tuttuja näyttelijöitään, Lehtisestä Oiva Lohtanderiin, joka tosin nähdään vasta elokuvan loppupuolella, mutta hyvää kannattaa odottaa. Roolitus on niin osuva, että sitä voisi luonnehtia mittatilaustyön kaltaiseksi. Henkilöohjaus on käsikirjoituksen ohella tämän leffan parasta antia. Esim. Tapio Liinojan näkeminen nakkikioskilla tuulimyllyistä ja rajojen kiinni laittamisesta vauhkoavana äijänä on sekä hauskaa että erinomainen anekdootin kokoiseksi osaseksi puristettu yhteiskunnallinen kommentti vakavasta asiasta.
Linnan juhlat olisi täydellinen tie-elokuva Suomesta, ellei sen leikkauksessa näkyisi niin selvästi joitakin pikku virheitä, jotka katkovat muuten sujuvaa katselukokemusta. Niiden kanssakin se on silti ilahduttava kokemus ja sopii ohjelmistoon varsinaisten Linnan juhlien alle vuonna 2017, ellei myös jatkossa. Useampi katselukerta voi lisäksi auttaa löytämään lisää kiinnostavia yksityiskohtia siitä – ehditkö huomaamaan maailman parhaimpaan leffaan viittaavan kapineen, tai vaikkapa Komisario Palmu -viitteen?
Söpö
Arvosteltu: 01.12.2017