Pienen, suurisankaisen miehen, Woody Allenin leffat ovat edustaneet minulle pääsääntöisesti aina sellaista osastoa että huumori ei oikein iske. Poikkeuksena on muutama pläjäys, joiden parissa on viihtynyt ihan ookoo. Onhan Woody kulttipersoona ja arvostettu äijä, ei siinä mitään. Jälleen kerran tuli otettua ukon leffa syyniin, joko nyt kolahtaisi.
Jadeskorpionin kirous on yllättävän hyvä leffa omaan makuuni, ollakseen Allenin käsikirjoittama, ohjaama ja näyttelemä. Kyseessä on 40-luvulle sijoittuva mystinen rikos/rakkaus -komedia. Päähenkilöt CW Briggs (Allen) ja Betty Ann (Hunt) työskentelevät molemmat vakuutusyhtiön tarkastajina. Välit ovat kireät ja tyypit inhoavat toisiaan sekä näyttävät sen myös pulauttelemalla alati ilkeyksiä toisilleen.
Eräänä iltana työpaikan illanvietossa ravintelissa, pari hypnotisoidaan ja he ovat hetken rakastunut aviopari, siis aivan yleisön viihdykkeeksi. Paha hypnomies jättää kuitenkin transsin päälle tausta-ajoon ja aktivoi tyyppejä omiin ryöstötarkoituksiinsa myöhemmin puhelimitse. Samalla palaa myös polttava rakkaudentunne inhottuun työtoveriin…
Allenin hahmo on ärhentelevä pikkumies, jonka jokaisessa lauseessa on jotain tsoukkia ja piikittelyä. Hunt tykittää samalla mitalla takaisin kun napit sattuvat vastakkain. Tämä parivaljakon keskinäisen jännitteen olemassaolo onkin leffan paras juttu. Hypno- ja rikoshomma vievät jännitteen uusiin sfääreihin. Pienoinen yllätys, että kuva on 4:3 -suhteella tänäpäivänä.
