Näkymättömän miehen muistelmat on kirja, jonka jännittävistä käänteistä koukutuin ainakin teininä. Sen päähenkilö muuttuu onnettomuuden kautta vähitellen näkymättömäksi ja joutuu sitten ajojahdin kohteeksi. Elokuvakaan ei ole hullumpi. Itse asiassa se kuvittaa kirjaa jopa erinomaisesti, jos unohdetaan, että leffassa kirjan tapahtumia on suoraviivaistettu. Esimerkiksi päähenkilön näkymättömyys ilmenee hetkessä, ei vähitellen. Lisäksi Chevy Chase ei tietenkään näytä kirjan päähenkilöltä (heh), mutta se on sivuseikka.
Kuka Chevy Chase? Jos tämä nimi mitään elokuvamuistoja tuo mieleen, nuo muistot luultavasti liittyvät Fletch-komedioihin. Entinen Saturday Night Live -koomikko ja pokerinaama-komediatyylin harjoittaja on harmillisen harvoin päätynyt vakaviin rooleihin. Ei Näkymättömän miehen muistelmatkaan umpipuisevaa hymistelyä ole. Mikä ikinä saikaan ohjaaja John Carpenterin valikoimaan juuri Chevy Chasen epäonnisen Nick Hollowayn rooliin, siitä seurasi kuitenkin vain hyvää. Onko leffa siis täynnä järkytyksen partaalle sysivää kauhua tai terroria, jonka keskellä Chase lurpottaa kuin loukattu koira? Carpenterin nimen huomioon ottaen sellaisen odottaminen olisi luontevaa. Näkymättömän miehen muistelmat on kuitenkin elokuva, joka on poikkeuksellinen sekä Chasen että Carpenterin uralla: Carpenter astuu hetkellisesti pois tylyn ja pelottavan puolelta. Chase taas antaa pokerinaamansa sulaa ja saa Nick Hollowayn tuntumaan lähes todelliselta ihmiseltä. Lopputuloksena on sutjakasti etenevä tieteisjännäri, joka kirvoittaa myös muutamat naurut. Voidaan jopa väittää, että kyseessä on Hollow Mania (2000) monin puolin ilahduttavampi näkemys näkymättömän miehen kurimuksista, vaikka elokuvan efektit ovatkin vähemmän näyttävät.
Alkuperäinen, 1930-luvun Näkymätön mies on tämän elokuvan tarinalle melko etäinen sukulainen. Selkeitä viittauksia siihenkin silti löytyy, kuten Nick Hollowayn parissa kohtauksessa käyttämät mustat lasit ja siteisiin kääritty pää. Hahmona Nick Holloway on muista näkymättömistä miehistä positiivisin. Holloway elää huolettomana poikamiehenä, keskivertona kaverina, joka onnistuu luistelemaan vähän kaikesta vastuusta ennen onnettomuutta. Onnettomuuden kynnyksellä hän tapaa nuoren tv-työläisen, Alice Monroen (viehättävä ja siitä haikean tietoinen Daryl Hannah), jonka kuori ja sitten myös persoona viettelevät Nickin haaveksimaan jopa seuraavista treffeistä. Ikävä kyllä Nick osuu väärään paikkaan väärään aikaan ja havahtuu treffiaamuna vailla peilikuvaa. Tyhjään näyttää kadonneen myös laboratoriorakennus, jossa Nick vieraili yleisöluennolla. CIA:n niljakas David Jenkins (kulmakarvoillaan työskentelevä Sam Neill) on koko ajan miespolon perässä kuin tarkkanenäisin vihikoira. Jebkins on heti valmis mihin tahansa, joka edesauttaisi kansainvälisen vakoilun tason nostoa. Hänellä on lupa tappaa.
Jenkinsin ankaruus ja Hollowayn purukuminpehmeä luonne ovat oivia vastakohtia, joiden painista syntyy elokuvan jännittävin osuus. Kumpikin hahmoista ovat eri tavalla lipeviä – Jenkins kunnianhimossaan, Holloway pikemminkin sen puutteessa. Alicen rooli nousee tarinassa merkittäväksi romanttisen aspektin kannalta. Hän on lisäksi sankarin apuri. Muut henkilöt jäävät elokuvassa ikävän yhdentekeviksi. Esimerkiksi Jenkinsin pomo, Stephen Tobolowskyn tulkitsema Singleton, on vain hössö häärijä, jonka aikaansaannokset eivät missään vaiheessa tunnu merkittäviltä juonen kannalta.
Vaikka Näkymättömän miehen muistelmat ei sisälläkään 3D-pyöritykseen tottuneen katsojan silmiin huikeita tehosteita, sen visuaaliset efektit ovat kohtalaisen hyvin säilyneitä. Ei Carpenter ole oikeastaan edes pyrkinyt tekemään tästä elokuvasta mitään mullistavien tehosteiden suurta kikkaparaatia. Hyvä tarina kantaa, vaikka Chevy Chasella olisi näkymättömänäkin varjo. Lisäksi Chasen ja Hannahin yhteispeli on rentoa ja sitä kautta uskottavaa. Neill taas tekee tarpeeksi vahvaa työtä pahisroolissaan saadakseen katsojan sympatiat kallistumaan uhrin puolelle.
On jossain määrin harmi, ettei Näkymättömän miehen muistelmista tullut isompaa hittiä. Ehkä katsojat odottivat Carpenterilta jotakin Pako New Yorkista -tyyppistä antisankarirymistelyä tai Chevy Chaselta jälleen uutta hölösuun hölmöilykomediaa. Hän, joka ei odota mitään sellaista, ei taatusti pety. Musiikkia myöten (jonka muuten on säveltänyt Shirley Walker, siis naispuolinen Hollywood-säveltäjä – harvinaista!) Näkymättömän miehen muistelmat on keskivertoa piirun parempaa ajantappoviihdettä. Trillerien joukossa se on hupaisa ja letkeärytminen kuin Paul Newman -juoksentelu Takaa-ajettuna (The Prize, 1963), tieteiselokuvien puolella se on lähempänä Woody Allenin Unikekoa (Sleeper, 1973) kuin teknojargonia tai alituista tulitusta pullollaan olevia tulevaisuuspuuroja. Jossain määrin leffa tuo myös mieleen vanhat film noir -klassikot, sillä voice over -selostuksesta kuuluvan asenteensa kautta Nick Holloway on kuin Philip Marlowe tai Sam Spade.
Todellisuudessa MTV3:lta uusinta ei ikinä tullut, vaan elokuvan esitti odottelun jälkeen lopulta Nelonen.
