Rosmo ja ryöväri Doc McCoy(McQueen) ei enää oikeen viihdy vankilassa ja pyytää vaimoaan(MacGraw) suostuttelemaan hänet ehdonalaiseen. Vankilanjohtaja ei kuitenkaan tällaista ilmaiseksi tee ja haluaa vastapalvelukseksi pienen pankkiryöstönpoikasen. Ryöstö itsessään on succee mutta sen jälkeen tapahtumat alkavat hieman mutkistua kun ensin omat lainakoirat purevat ja sitten vielä johtajakin vehkeilee Docin selän takana. Tämä tietää ruumiita ja pakomatkaa Meksikoon.
Yksi toiminta-genren uuden aallon kehittäjistä, Sam Peckinpah, ohjasi tyylikkään ja tyylilleen uskollisen taide-toimintaleffan, jonka voi samalla myös luokitella takaa-ajoleffoihin. Toinen mokoma, tässä vasta kannuksiaan ansaitseva Walter Hill, kehitteli kasaan hyvän kässärin, kirjan pohjalta…tietenkin, jossa puhutaan ihanteellisen sopivasti. Steve McQueen, pikkutakki ja pumppuhaulikko pitävät huolta yleisestä tyylikkyydestä ja turvallisuudesta eikä Ali MacGrawkaan jää varjoon mielitiettynä. Ja herra Quincy Jonesin musiikki kuljettaa 70-luvun omalle kotisohvalle ja vie samalla vanhat pois, jos ei visuaalinen puoli ole sitä jo hoitanut.
Huolimatta pienestä toimintapitoisuuden epätasapainosta elokuva kantaa vaivatta loppuun asti. Alun loistava vankilakuvaus menee ihan taiteen puolelle ja loppukohtaus on pirun tyylikästä taiturointia, josta voisi ottaa oppia moni tämän päivän toimintamaakareista, mutta ei tietenkään liian tarkasti…
Ja kukas muukaan kuin Slim Pickens sopisi loppuun kertomaan muutaman sanasen elämästä.
nimimerkki: Sappy
