Ennen kuin ajattelee tämän elokuvan katsomista, on syytä tietää muutama asia. Elokuvassa on erittäin vahva homoeroottinen lataus. Jos tämän luettua tuntee pelkoa, inhoa tai ahdistusta, suosittelen jättämään elokuvan väliin. Harmillista sinänsä, kun kyseinen elokuva on Pedro Almodóvarin loistava Huono kasvatus (Le mala educación).
Ignacio (Gael García Bernal) ja Enrique (Fele Martínez) ovat käyneet yhdessä katolilaista poikakoulua, ja tapaavat toisensa monen vuoden jälkeen. Entinen kirjailija, nykyisen näyttelevä Ignacio tapaa elokuvia ohjaavan Enriquen mahdollisen työpaikan toivossa. Enriquella on luovuuskriisi ja hän ottaakin luettavakseen Ignacion kirjoittaman tarinan. Tämä tarina pohjautuu heidän lapsuuteensa poikakoulussa, jota hallitsi pedofiili isä Manolo (Lluís Homar). Enrique saa tarinasta kaipaamaansa innoitusta ja tahtoo tehdä siitä elokuvan, jota kaverukset alkavat työstää yhdessä. Tämä on vain lähtöasetelma, josta juoni polkaisee itsensä käyntiin draamaan, jännitykseen ja mysteeriin.
“Elokuva elokuvassa” -juonestaan Huono kasvatus saa paljon Adaptationin kaltaisia älykkäitä metafiktiivisiä piirteitä. Katsoja joutuu jatkuvasti miettimään fiktion ja todellisuuden suhdetta, vertailemaan niitä toisiinsa ja etsimään yhdyskohtia niiden välille. Tämä piirre tekee elokuvasta nerokkaan ja haastavan.
Kokonaisuutta ei voi tarpeeksi kehua. Huono kasvatus on vain kaikin puolin onnistunut elokuva. Ohjauksellisesti onnistuneen elokuvasta tekevät Almodóvarin käyttämät kekseliäät kuvakulmat ja värikkäät ympäristöt. Musiikkivalinnat ovat myös erinomaisia ja sopivat eri elokuvan kohtiin mainiosti. Pirteästä ulkokuoresta huolimatta Huono kasvatus on kuitenkin tunnelmaltaan hyvin synkkä, surullinen ja koskettava elokuva. Se toimii monella eri tasolla ja onnistuu tarvittaessa olemaan hauska, jännittävä tai liikuttava.
Elokuvan kaikki näyttelijät ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Kaikki roolisuoritukset ovat sangen erinomaisia, mutta tarpeeksi ei voi ylistää Gael García Bernalia (21 Grams), jonka loistava tulkinta liimaa tarinan eri kohdat yhteen saumattomasti. Tämä meksikolainen tähti on varmasti ansainnut kaiken arvostuksena. Väheksyä ei voi myöskään Fele Martínezia (Abre los Ojos), joka suoriutuu roolistaan elokuvan toisena päähenkilönä kunnialla. Hieman pienempiä rooleja tekevistä näyttelijöistä ei ole myöskään mitään pahaa sanottavaa, sillä he kaikki onnistuvat roolihahmonsa omaksumisessa erinomaisesti.
Elokuvana Huono kasvatus hipoo täydellisyyttä, josta minun on vaikea keksiä mitään huonoa sanottavaa. Hieman rönsyilevän juonen avulla elokuva käsittelee monenlaisia asioita kuten kasvua, rakkautta, ystävyyttä, lapsuuden traumoja ja intohimoa. Monitulkinnallisuuden vuoksi erilaiset ihmiset löytävät elokuvasta erilaisen sanoman. Huono kasvatus täyttää kaikki viiden tähden elokuvan kriteerit. Se on tunteita ja ajatuksia herättävä mestariteos, joka tabujen rikkomisen vuoksi ei kuitenkaan koskaan tule saamaan ansaitsemaansa arvostusta. Sääli.
