Tuottelias ja maansa pinnan alla möyrivän kieroutuneen nerouden ohjaajamalli Takashi Miike aloittaa suorastaan trilogiaksi asti kehittyvän yhdistelmän rauhallisuutta jonka vastapainona on suorasukaisesti väkivaltaa, seksiä, väkivaltaista seksiä, seksuaalista väkivaltaa, klovneja ja riehakkaan väkivaltaisia väkivaltakohtauksia. Lopputulos ei todellakaan ole kaikille yleisöille sopiva, mutta huono maku ja ajoittain suorastaan absurdi meininki lyövät sovinnollisesti kättä.
Ryuichi (Riki Takeuchi) on kovaotteinen osittain kiinalaistaustainen rikollinen joka aikoo kaivertaa itselleen imperiumin yakuzan alueista. Jojima (Shô Aikawa) on poliisi jolla on perheongelmia. Näiden kahden taistelu yakuzaa vastaan vie myös heidät yhteenottoon. Juoni on siis yksinkertainen, mutta Miike rytmittää sitä überultraväkivallalla, huonolla maulla ja kieroutuneen taidokkaalla kuvakerronnalla ja rytmityksellä. Rauhallisissa kohtauksissa tunnelma on kaikilla tavoilla leppoisa ja niissä vähemmän rauhallisissa kohtauksissa taas meno on todella hektistä ja loppukohtaus on ihan oma lukunsa yliampuvuudessa ja väkivaltaisuudessa.
Shô Aikawa ja Riki Takeuchi tekevät pääroolinsa varsin hillityillä tavoilla mikä on jyrkkä vastakohta muuten riehakkaille rosvoille ja nilkeille, joskin näiden staattinen olemus repeää myös raivohulluksi toiminnaksi. Samoin elokuvan keskikohta on rauhallisessa tempossaan jyrkkä kontrasti alun ja lopun yliampuvalle väkivallalle. Vastakohtaisuudet ovat jyrkkiä ja Miike pyörittelee niitä ympäriinsä luoden elokuvasaastetta joka näyttää kauniilta, omaa niljaisen henkilögallerian ja on ajoittain uskomattoman raivokasta toimintaa. Jollain nerokkaalla kieroutuneisuudella Miike onnistuu päällystämään lattean juonen ja überultraväkivallan huumorilla joka tekee elokuvan katsomisesta suorastaan hirtehisen hauskaa viihdettä.
Lopputulos on itsetarkoituksellisen vastenmielinen ja väkivaltainen, mutta Miiken itsepintaisen rohkea sekoittelu, kieputtelu ja huumori luo elokuvan joka kirjaimellisesti uhmaa genremäärittelyjä olemalla kaikkea mahdollista, mutta silti ei yhtään mitään niistä. Ajoittain kuvottava, ajoittain koskettava ja ajoittain hauska, mutta koko ajan rohkean ohjaajan työtä.
