Aina kun elokuviin saadaan paljon nimekkäitä näyttelijöitä ovat lipputulot lähes poikkeuksetta tähtitieteelliset. Tähtitiedettä tässä itsenäisessä jatko-osassa olisikin tarvittu, sillä juoni on vielä kaukaa haetumpi kuin edeltäjässä. Onneksi Smokin’ Aces takoi rahaa ja loi omaa kulttimainetta. Näin ollen se varmasti takasi myös jatko-osakokeilun tuomat tappiot ja pettymykset. Elokuvan ohjaus ei myöskään yllä edeltäjän tasolle, sillä uutukaisen klaffaria paukutteli P.J. Pesce, jonka aikaisemmatkin tekeleet ovat samassa matkustajaluokassa kuin Assassins Ball.
Onnettomuudessa perheensä sekä kävelykykynsä menettänyt FBI virkailija Walter Weed (Tom Berenger) saa tiedon, että hänen taposta on luvattu 3 miljoonan dollarin palkkio. Kuten aikaisemminkin, iso raha alkaa kiinnostamaan sekalaisia tappajia ja näin ollen saammekin taas varsinaisen Ässä Mixin kaduille sukkuloimaan. Mukana on mm. Tremorsien sotahullu perhe, kuminaama Soot sekä umpihullu kiduttaja FinBar. Voisi tietenkin kuvitella, että pyörätuolissa liikkuva virkailija olisi helppo kohde. Näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole, sillä valtio järjestää palkkion umpeutumisajankohtaan asti Weedille henkivartijat, joiden esimiehenä toimii “köyhänmiehen Di Caprio”, Agentti Baker (Clayne Crawford). Walter kuljetaan Chicagoon jossa Al Caponen suosima sokkelobunkkeri saa jälleen käyttöä.
Ensimetreistä alkaen katsojan on hankala olla mukana juonessa. Huonoa käsikirjoitusta on paikkailtu parilla muka nokkelalla kikalla, jotka tekevät loppua kohden elokuvasta vielä huonomman. Näyttelijät ovat ihan katsottavia ja varsinkin Vinnie Jonesin rooli FinBarina nostaa elokuvan yleistä tasoa ja antaa osviittaa siihen, mitä elokuva olisi voinut olla. Maansa myynyttä kohdetta esittävä Tom Berenger lienee ottanut ohjaajan sanat turhankin vakavasti, sillä äijältä löytyy oikeasti paljon enemmän annettavaa. Nyt hänen roolisuorituksensa pyörii lähinnä tiimipelaajan hengessä, eikä suinkaan siinä yksilösuorituksessa mitä kyseinen rooli olisi selvästikin vaatinut. Vaikka homma ei toiminutkaan halutulla tavalla, on henkilövalinta osunut nappiin.
Yksi harvoista positiivisista asioista on Clayne Crawfordin esitys itsekkäästä, mutta silti sympaattisesta agentista. Itselleni kyseinen näyttelijä on melko tuntematon, mutta jos hän osaa loistaa näinkin kurjassa elokuvassa, niin miten kävisikään paremmissa puitteissa? Uskoisin että tämä tv-sarjoissa nähty mies on lupaava näyttelijä elokuviin ja toivonkin miehelle jatkossa hieman parempia rooleja.
Jatko-osat ovat aina jatko-osia ja niiden kritisointi on yleensä paljon suoraviivaisempaa kuin edeltäjiensä. Smokin’ Aces 2 olisi toiminut varmasti paremmin, ellei sillä olisi niinkin hyvää mittapuuta takanaan. Käsikirjoitus on osittain ajankohtainen, vaikkakin melko absurdisti esitetty. Elokuva on suurimmilta osin täysin kertakäyttöinen, vaikka kovasti se yrittääkin jättää trilogialle jalansijaa.
